Rahkasammalta keräävä yritys vastaa Luonnonsuojeluliiton syytöksiin: Keruuta ei tehdä luonnontilaisilla soilla ja pintakasvillisuus elpyy nopeasti

Suo vuosi rahkasammalen keruun jälkeen. Kuva: Luke / Niko Silvan

Suomen Luonnonsuojeluliitto julkaisi eilen tiedotteen, jossa toivotaan luvanvaraisuutta rahkasammaleen keruuseen. Järjestön mukaan rahkasammalta on kerätty Kihniön Sarvinevan luonnontilaiselta osalta.

Rahkasammaleen keruusta vastanneen yrityksen Ecomoss Oy:n toimitusjohtaja  Janne Pitkänen kertoo, että rahkasammalta kerätään vain luonnontilaisuudeltaan luokkiin 1−3 kuuluvilta soilta, ei luokkaan 4−5 kuuluvilta soilta, jotka lasketaan luonnontilaisiksi.

Pitkäsen mukaan noin 217 hehtaarin Sarvineva kuuluu luonnontilaisuusluokkaan 3, eli se on ihmisen toiminnasta johtuen muuttunut, eikä ole enää täysin luonnontilainen. Keruualueen muun muassa halkaisee aikoinaan tehty noin kaksi metriä syvä oja.

Sarvinevalta on Pitkäsen mukaan kerätty vuosina 2018 ja 2020 rahkasammalta yhteensä noin 13 hehtaarin pinta-alalta. Lisäksi ajourat muodostavat noin 3 hehtaarin alueen.

"Keruualue on noin 6 prosenttia Sarvinevan kokonaispinta-alasta. Suon itäosan luonnontilaiselta alueelta rahkasammalta ei ole kerätty."

Luonnonsuojeluliitto paheksui tiedotteessaan, että rahkasammalta on kerätty syvemmältä kuin elävästä kerroksesta, jopa 50 sentin syvyydeltä.

Ecomossin työohjeen mukaan rahkasammalta kerätään suon pinnasta keskimäärin 30 sentin syvyyteen. Silloin rahkasammal pääsee uudistumaan hankasilmuistaan.

"Lopullinen keruusyvyys määräytyy suon rahkaisuuden ja rahkakerroksen paksuuden mukaan."

Pitkäsen mukaan Sarvinevalla sammalkerros on huomattavasti keskimääräistä paksumpi.

Luonnonsuojeluliitto ilmaisi huolensa kuorinnan jälkeisestä suon pintakasvillisuuden elpymisestä, vesistökuormituksesta sekä mahdollisista metaanipäästöistä.

Luonnonvarakeskuksen mukaan rahkasammalet ja muu suokasvillisuus toipuvat korjuun jälkeen nopeasti. Tutkija Niko Silvanin tutkimuksen mukaan lähes luonnontilaista vastaava pinta saavutetaan runsaassa kymmenessä vuodessa. Suokohtainen vaihtelu voi kuitenkin olla suurta.

Suon kyky sitoa hiiltä, eli toimia hiilinieluna, häiriintyy muutamiksi vuosiksi keruun jälkeen, mutta palautuu lähelle keruuta edeltävää tasoa alle viidessä vuodessa. Heti korjuun jälkeen suo tuottaa muutaman vuoden runsaammin metaania johtuen tupasvillakasvuston runsastumisesta.

Silvanin tutkimuksen mukaan rahkasammalen korjuualueilta ei aiheudu havaittavia vesistöpäästöjä, koska soita ei ojiteta keruun yhteydessä.

Lue myös:

Luonnonsuojeluliitto kuvasi osin luonnontilaisilla soilla tehtyjä tuhoja – vaatii rahkasammalen lisääntyvää kuorintaa luvanvaraiseksi