Presidentin vallankäyttö on Suomen kansalle ehtymätön innoituksen lähde. Jokaisella on presidenttien sarjassa joku suosikki. Risto Ryti -seuran juhlakirja tarjoaa kunkin toiminnan periaatteista ja käytännöstä viipaleen.
Luonnollisesti ja valitettavasti esitelmäsarjan pohjalta toimitettu kirja on epätasainen. Täysipainoisimman kohtelun saavat edistyspuolueen presidentit, Jukka Kekkosen K.J. Ståhlberg ja Henrik Meinanderin Risto Ryti. Lauri Kr. Relanderista hiljattain laajan elämäkerran julkaissut Erkki Vasara otsikoi osuvasti: ”Hän teki parhaansa, mutta mihin se riitti”.
Raimo Väyrysen pohdinnat Martti Ahtisaaresta syventävät selvästi virallisen imarteluelämäkerran kuvaa. Eversti Pekka Visurin marsalkka Mannerheim tuntuu Juhani Suomen elämäkerran jälkeen vaatimattomalta. P.E. Svinhufvudia (kok.), Kyösti Kalliota (kesk.) ja Mauno Koivistoa (sd.) tarkastelevat omat tutkijat turvallisesti sisältä.
Timo J. Tuikka tarkastelee Urho Kekkosta nuorin silmin ja rajoituksin. Teija Tiilikaisen Tarja Halosen kohdalla purkautuu Nato-puolueen katkera kauna. Toimittaja Unto Hämäläisen Sauli Niinistö on luonnollisesti eturivin valtiomies.
Epäoikeudenmukaisimmin kohdellaan J. K. Paasikiveä. Lasse Lehtinen lukee ja jättää lukematta Paasikiven päiväkirjoja kuin piru raamattua. Kuin keskiajan inkvisiittori hän katkoo totuudelta jäseniä saadakseen sen sopimaan ennalta höyläämäänsä pakettiin.
Paasikivi itse puuskahti moisille yksinkertaistajille, että historia ei ole yksiraiteinen junarata vaan monenlaisten teiden risteilyä.
PEKKA ALAROTU
Presidentti johtaa. Suomalaisen valtiojohtamisen pitkä linja.
Toimittaneet Seppo
Tiihonen, Maritta Pohls ja Juha Korppi-Tommola. 360 sivua. Siltala.