Visa Immosen kirja Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä kertoo, että 98 prosenttia Suomen väestöstä asui keskiajalla ja uuden ajan alussa talonpoikaisilla maatiloilla.
Elämä ei kuitenkaan ollut niin köyhää kuin nykyihmisten mielikuvissa:
”Maataloutta harjoittaneet talonpojat olivat varsin omavaraisia ja muutoinkin itsenäisiä. Vaikka talonpojilla maan tuotosta suurin osa menikin ravinnoksi ja välttämättömien tarvikkeiden, kuten suolan, ostamiseen sekä verojen maksuun, heillekin jäi vuoden tuotosta jotain käyttämättä.”
”Kun tämä ylijäämä piti tallettaa, jalometallit olivat muuttumattomuutensa vuoksi toimiva ratkaisu.”
Maataloissa säilytetyt arvoesineet olivat ylpeyden aihe ja esimerkiksi hopeisilla keittolusikoilla kestittiin arvokkaita vieraita.
Hopealusikat olivat melko yleisiä talonpoikaistiloilla. Niitä hankittiin säästökohteiksi samoin kuin sormuksia.
Ylellisyys oli keskiaikana sosiaalinen välttämättömyys erityisesti aatelisille.
”Erityisesti pukeutuminen kertoi nopeasti yhteisön jäsenille, mihin säätyyn kukakin kuului ja kuinka häntä oli kohdeltava. Samalla tavalla muukin loistelias elämäntyyli viestitti ja vahvisti sosiaalisia eroja ja siten yhteiskunnan hierarkiaa, joka oli viime kädessä Jumalan asettama.”
Immosen kirja on historiasta kiinnostuneelle kiehtovaa luottavaa ja tarjoaa silmänruokaa nykyajan minimalismiin väsyneelle.
Suomalaisuuteen liitetään usein koreilemattomuus, mutta kirja nostaa hienosti esiin upeita käsityöläisyyden taidonnäytteitä.
Terhi Pape-Mustonen
Visa Immonen:
Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä. 400 sivua. Maahenki.