Ilmastotavoitteiden vuoksi joutomaat halutaan metsittää, mutta kääntöpuolena on maisemien kaventuminen ja avaraa kasvutilaa tarvitsevien kasvien ahdinko

Maailmalla on nyt kova tarve kiriä hiilensidontaa, kun ilmastonmuutoksen uhkakuvat synkkenevät. Metsien sitomalla hiilidioksidilla on tärkeä rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Hiilinielujen kasvattaminen on ollut Sanna Marininkin (sd.) hallituksen tavoitteena. Hallituksen esitys metsitystuesta on paraikaa lausunnolla. Tuella halutaan lisätä metsitystä joutomailla eli esimerkiksi maatalouden ulkopuolelle jääneillä peltolohkoilla.

Monimuotoisuuden kannalta ne eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä. Siellä, missä ennen laidunsi karja – niityillä, hakamailla ja metsälaitumilla – elelee valtava määrä hyönteisiä ja kasveja, jotka käyvät koko ajan harvinaisemmiksi.

”Tavallistenkin niittylajien, joita parikymmentä vuotta sitten löysi helposti, kuten kissankelloja ja kissankäpäliä, löytäminen on jo vaikeaa”, sanoo Maa- ja kotitalousnaisten kehitysjohtaja Leena Lahdenvesi-Korhonen. Hän on erikoistunut maaseudun kulttuurimaisemiin.

Ennen laiduntava karja piti maiseman avoimena, mutta maatalouden muuttuminen on kiihdyttänyt niiden katoamista. Viimeisen 70 vuoden aikana Suomesta on hävinnyt 90 prosenttia niityistä, kedoista, hakamaista ja metsälaitumista.

Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat nykyisin uhanalaisia, ja niillä elää joka neljäs kaikista Suomen uhanalaisista lajeista.

Erityisen vähiin elinympäristöt ovat käyneet sisämaassa.

”Koska maatalous on keskittynyt, pieniä sisämaan kohteita on vaikea hoitaa, kun eläimiä on sinne hankala kuljettaa laiduntamaan. Hieman turvatumpi tilanne on rannikon laajoilla rantaniityillä.”

Kaikki perinnebiotoopit tarvitsevat laidunnusta tai niittoa. Maanomistajat voivat saada korvauksen hoitamastaan perinnemaisemasta. Ympäristökorvauksen turvin perinnebiotooppeja hoidetaan nykyisin noin 30 000 hehtaarilla.

Lisäksi ympäristöjärjestöt järjestävät vuosittain talkooleirejä, joissa kunnostetaan perinnemaisemia. Metsähallituksen lammaspaimenviikoilla tehdään tärkeää työtä maisemien eteen, ja ympäristöministeriön Helmi-ohjelmassa on tavoitteena kunnostaa perinnebiotooppeja 15 000 hehtaarilla vuoden 2023 loppuun mennessä.

Metsittämispaineet voivat kuitenkin heikentää tilannetta entisestään.

Lahdenvesi-Korhosen mukaan metsittämistarpeita kohdistuu perinnebiotoopeille, kun tilat luopuvat karjataloudesta. Monimuotoisuus jää herkästi hiilensidontakeskustelun jalkoihin.

”Toivoisin, että metsittämistä mietittäisiin tarkasti. Usein keskustelusta puuttuu riittävän laaja-alainen tarkastelu. Perinnebiotoopeilla on luonnon monimuotoisuusarvojen lisäksi kulttuurihistoriallinen ja maisemallinen merkitys. Tiedetään myös, että avoimilla paikoilla on ihmisten hyvinvoinnille ja virkistykselle iso merkitys”, Lahdenvesi-Korhonen sanoo.

Hallitus on arvioinut metsitettävien joutoalueiden pinta-alan olevan Suomessa noin 118 000 hehtaaria. Metsitettäville kohteille valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä metsitystukea.

Ministeriön ylitarkastaja Anna Schulman kertoo, että valmistelutyössä on tiedostettu ristiriita perinnemaisemien monimuotoisuuden ja metsittämisen välillä.

Jos alueella on erityisen arvokkaita elinympäristöjä, ne pyritään huomioimaan. Schulmanin mukaan metsitettävääkin riittää.

”Peltojen, asutusten, metsien ja vesistöjen jälkeen jää paljon epämääräisiä alueita, jotka eivät kuitenkaan ole joutomaitakaan, kuten huonosti metsittyneitä alueita ja peltoheittoja.”