Lauri Keinänen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan (MT 19.12.) tavarantarkastuksen painoarvon olevan lähinnä psykologinen. Lisäksi Keinänen kritisoi sitä, ettei tavarantarkastajien valvonta ulotu tavarantarkastajien tekemiin laskutoimituksiin.
Tavarantarkastuksen painoarvo on huomattavan paljon enemmän kuin psykologinen.
Tavarantarkastaja tekee tarkastustilaisuudessa omat havaintonsa, kuulee osapuolten näkemykset ja tutustuu hänelle toimitettuihin asiakirjoihin. Näiden perusteella hän lausuu asiassa oman perustellun näkemyksensä, jonka hän tuo esiin osapuolille toimitettavassa tarkastuskertomuksessa.
Ohjesäännön mukaan tavarantarkastaja ei saa ottaa kantaa siihen, kenen vastuulla vahingon tai virheen korvaaminen on. Riitaisissakin tilanteissa tavarantarkastajan perusteltu näkemys tapauksesta yleensä auttaa.
Osapuolet pääsevät keskenään sopuun noin 60 prosentissa tarkastustapauksista. Jos tapaus menee oikeuteen, tavarantarkastajia kuullaan yleensä todistajina.
Tavarantarkastusmenettely on puolueetonta. Tarkastustilaisuuteen kutsutaan kaikki osapuolet, kaikilla on mahdollisuus esittää tavarantarkastajalle näkemyksensä ja antaa asiakirjoja. Lisäksi tavarantarkastajan esteellisyys on tarkasti ohjesäännössä määritelty, ja esteellisenä ei tehtävää saa ottaa vastaan.
Tavarantarkastus perustuu elinkeinoelämän itsesääntelyyn ja tarkastajien toimintaa ohjaa ohjesääntö.
Ohjesäännön vastaisesta toiminnasta on mahdollisuus valittaa tavarantarkastajalautakuntaan.
Valitukset käsitellään kirjallisesti asiantuntijajaostoissa, joissa on asiantuntemusta niin tilaajakunnasta, lainopilliselta alalta kuin tarkastusaloiltakin.
Jaostot ottavat kantaa ohjesäännön mukaisuuteen, kuten siihen, onko tarkastuskertomus riittävästi perusteltu ja johdonmukainen, ovatko tarkastusmenetelmät ja mittaukset olleet asianmukaisia ja onko kertomuksessa viitattu oikeisiin normistoihin.
Tarkastuksen lopputulosta ei voida jaoston päätöksellä ratkaista, koska tämä edellyttäisi sitä, että jaosto suorittaisi tarkastuksen uudelleen tarkastuspaikalla.
Johtopäätöksiin ja laskelmiin voidaan puuttua niiltä osin kuin ne ilmenevät tarkastuksen asiakirjoista.
Valitusasiapäätökset eivät voi olla julkisia, koska lautakuntaa ja tavarantarkastajaa sitoo salassapitovelvollisuus. Valvonta on kuitenkin läpinäkyvää ja ennakoitavaa, sillä päätökset pohjautuvat ohjesääntöön ja ovat perusteltuja.
Raisa Harju
Keskuskauppakamarin lakimies, VT
tavarantarkastajalautakunnan
sihteeri