Suurpetojen kantojen kasvu on lisännyt pelkoa

Pelot suurpetoja kohtaan ovat kasvaneet hieman viime vuosina muun muassa kantojen kasvun myötä. Suurpetokantoja hoidetaan Suomessa kuitenkin erittäin suunnitelmallisesti.

Suomalaiset suhtautuvat Suomen suurpetoihin, eli karhuun, suteen, ahmaan ja ilvekseen sekä myönteisesti että kielteisesti.

Metsähallituksen luontopalveluiden teettämässä tutkimuksessa myönteisissä näkemyksissä suurpedot nähdään osana Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta. Petoeläimet toimivat myös matkailuvalttina, sillä ne tuovat metsiin luontomatkailijoiden etsimää erämaisuuden tuntua.

"Suurpedoilla nähdään olevan ekologinen merkitys. Ne ovat ravintoverkon yläreunassa ja hoitavat siellä omaa hommaansa. Niillä koetaan olevan itseisarvoinen elämisen oikeus", sanoo Metsähallituksen luontopalveluiden projektipäällikkö Sakari Mykrä.

Pelkoja taas aiheuttavat esimerkiksi suurpetojen tekemät eläinvahingot ja ihmisasutuksen lähellä liikkuminen. Pelko ei aina liity suurpetojen esiintymistiheyteen.

"Pelkoa voi herättää jo se, jos ihmiset kokevat, että tilanne ei ole viranomaisten hallinnassa", Mykrä kertoo.

Peloista huolimatta suurpedot halutaan säilyttää Suomen luonnossa, ja kantoja hoidetaan erittäin suunnitelmallisesti. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa suurepetokantojen hoitoa, hallinnointia ja seurantaa.

"Ministeriön vahvistamien kannanhoitosuunnitelmien tarkoituksena on, että suurpedot säilyvät elinkykyisinä kantoina osana suomalaista luontoa ja samalla pyritään edesauttamaan rinnakkaiseloa ihmisten kanssa", Mykrä selventää.

Mykrä uskoo, että rinnakkaiselo on mahdollista. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että suurpedot aiheuttavat joskus vahinkoja.

"Eihän se susi tyhjästä siihen Punahilkkaan ole tullut. Petojen virka on saaliseläinten tappaminen, minkä vuoksi ne aiheuttavat pelkoa."

Oleellista on se, millaisia suurpetojen aiheuttamia vahinkoja paikallinen väestö on valmis sietämään tietäen, että tilanne on viranomaisten hallinnassa. Apuna ovat erilaiset vahinkojen kompensaatiomekanismit, joilla yhteiskunta korvaa aiheutuneet vahingot. Myös vahinkojen ennaltaehkäisy on tärkeää.

"On hyvä muistaa, että tässä on neljä ihan erilaista lajia ja kaikilla on omat kommervenkkinsä. Karhujen ja ilvesten kanssa on helppo elää rinnakkain. Enemmän kiemuroita ja keskustelua paikallisväestössä aiheuttavat sudet ja ahmat", Mykrä tiivistää.