Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisesta piti tulla metsänhoitaja. Hän oli armeijan jälkeen ehtinyt hakeutua metsätalouden perusjaksolle, mutta sitten poliisina jo ollut veli sai hänet hakemaan poliisikouluun.
Lepikonraivausta Kolehmainen tekee nykyäänkin käydessään pari kertaa vuodessa synnyinseudullaan Nurmeksessa. Metsänhoidossa hän on tätä nykyä kallistunut puulajien tasapainon kannattajaksi.
”Olen koittanut tuota puolta harrastusmielessä selvittää, mutta tutkimustietokin on ristiriitaista. Jos joskus tästä eläkkeelle pääsen, aion paneutua asiaan enemmänkin.”
Kolehmaisen isä menehtyi vuonna 2002. Hänen 88-vuotias äitinsä asuu kotitilalla edelleen.
”Veli osti ihan viereisen tontin, joten hän on lähellä perään katsomassa.”
Lapsuudesta periytyvällä sielunmaisemalla on Kolehmaiselle suuri merkitys.
”Juuriaan ei pidä unohtaa, koen itseni aina pohjoiskarjalaiseksi. Olen Pielisen rannalla syntynyt, ja sykähdyttää ja läikähtää aina, kun sinne pääsen.”
Poliisiylijohtajan virassa Kolehmainen seuraa eläkkeelle jäänyttä Mikko Paateroa.
Riitta Ryynänen