Pellavaa viljeltiin vanhastaan pihapiirin tuntumassa nauriin, hampun ja kaalin kanssa. Pellavasta valmistettiin lankaa, köyttä ja kangasta.
Pellavan tuotanto huipentui Suomessa 1900-luvun alkupuolella, jolloin pellavalla oli 40 000 hehtaaria peltoa, reilusti enemmän kuin nykyisin perunalla. Ei ihme, että kasvi on jättänyt jälkensä nimistöön.
Eurajoella sijaitsevan Liinmaan linnan nimen on katsottu liittyvän pellavaan. Nimi olisi lyhentynyt pellavapeltoa tarkoittavasta sanasta liinamaa. Paikassa oli jonkinlainen linnoitus 1300-luvulla.
Usein pellavaa viljeltiin kaskessa. Poltetussa maassa ei ole rikkaruohoja, jotka helposti tukahduttavat pellavan.
Pellavan käsittely on monimutkaista. Siihen kuuluu muun muassa rohkimista, loukuttamista, lihtaamista ja häkilöintiä, mutta vastaavasti kangas on kestävää ja kevyttä.
Käsittely aloitettiin riipimällä siemenet rohkalla. Sitten pellavat laitettiin viikoksi pariksi likoon.
Liottamisesta muistuttaa Suomen neljänneksi yleisin lahdennimi Likolahti. Rannoilta voi yhä löytää seipäitä, joihin pellavaniput kiinnitettiin.
Pellavan liotuksessa veteen liukenee ravinteita, mikä heikensi vesistöjen laatua. Suomen 2 500 Likolammesta monet ovat heikkokuntoisia.
TOPI LINJAMA