Neljättä kertaa Finlandia-ehdokkaana ollut Juha Seppälä nostaa rimaa teos teokselta ja ottaa mahdottomalta tuntuvia haasteita.
Sellaisen materiaalimassan kanssa hän romaanissa Mr. Smith painii ja pakottaa sen rakentamiinsa raameihin, että ei voi olla vaikuttumatta.
Mutta koville joutuu lukijakin, ainakin kriitikko, jonka pitää sen monitahoisuudesta sanoa jotakin kattavaa tai edes olennaista.
Romaanin avaa rakkausepisodi, Seppälän ilmaisuvoimaista kieltä parhaimmillaan.
Lumisessa Pietarissa eletään vuotta 1891. Nuorelta naiselta sammuu kolme tulitikkua, eikä hän saa ikkunaansa merkkitulta, jota rakastettu odottaa. Epätoivoinen mies lähtee pois, kohti siltaa. Nainen juoksee hengen hädässä helmoihinsa kompastellen perään.
Pariskunnan pojasta tulee Karjalan kannaksella hyörivä vakuutusasiamies herra Smith, Mr. Smithin isoisä.
Henkilögalleriaan liittyvät pian kirjailija Erkka Torro, eläköitynyt lehtimies Orvo Manninen ja tämän Amerikassa älypuhelinbisneksessä mukana juokseva poika Erno sekä elämän ruhjomat Rane ja Briscilla. Kaikki hipaisevat toistensa elämää, jotkut ratkaisevastikin.
Miespuolisten Smithien elämää haarukoidaan neljän sukupolven ajalta.
Seppälä tekee selväksi, että sukunimi on viitteellinen. Hän irrottaa lukijan muistakin totutuista kiinnekohdista ja raahaa hänet ilmaisunsa varassa läpi historian ”jossa on sodittu siksi että saatiin synnytetyksi ensin kansakunta ja sen jälkeen trimmatuksi se myyntikuntoon”.
Karjalan kannas oli ennen vallankumousta kapitalismin poriseva kattila, kirnu joka sekoitti kansallisuuksia, kulttuureita ja kauppatavaraa. Taitava maksatti kulunsa muilla. Myöhemmin sama jatkuu maailman ylle vedetyssä verkossa, jossa Seppälä näkee ihmisen hyönteisen asemassa.
Markkinavoimat pyörittävät maailmaa.
”Rahalla ei ole isänmaata”, Smith toteaa. Suku, perhe, veri olisi koossa pitävä voima. Kun siteet hajoavat, elämä hajoaa.
”Rakkaus mitätöi kaiken muun”, Seppälä sanoo Smithin suulla. Ja sitähän ei saa rahalla.
Romaanin valopuolta on, että rakkaus on myös köyhien ja elämän ruhjomien ulottuvilla, kuten Ranen ja Briscillan. He ehtivätkin kokea lyhyen maanpäällisen taivaansa, ennen kuin Ranen asbestikeuhkot luovuttavat.
Seppälän romaani julistaa, luettelee, vyöryttää. Se haastaa lukijan näkemään, muistamaan, ottamaan kantaa. Se ei viihdytä, se satuttaa ja raastaa. Se pakottaa ajatukset töihin. Se on kirjallisuutta.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Juha Seppälä: Mr. Smith.
279 sivua. WSOY.