Musiikkiharrastus tuo hyvän koulutodistuksen

Musiikki on aivoille superärsyke, Paula Virtala tiivistää.

Hän on Helsingin yliopistossa työskentelevä psykologian tohtori ja aivotutkija, joka on erikoistunut musiikin vaikutuksen tutkimiseen.

”Musiikki haastaa aisteja, muistia ja keskittymiskykyä. Soittaessa kädet ja korvat antavat koko ajan palautetta: nyt meni oikein, nyt meni väärin”, Virtala kuvailee.

Musiikki vaikuttaa myös mielialaan ja aiheuttaa fyysisiä reaktioita: kyyneleitä, kylmiä väreitä ja pakottavaa tarvetta liikkua rytmissä. Sen voima on ihmeellinen, ja mitä aikaisemmin musiikille altistumisen aloittaa, sitä suurempi sen vaikutus on.

Varhaislapsuuden musiikkiharrastuksella on tutkimusten mukaan monia myönteisiä vaikutuksia. Musiikki muokkaa aivojen liike- ja näköalueita sekä erityisesti kuuloalueita, jotka liittyvät kielen kehitykseen ja puheen havaitsemiseen.

”Musiikkia harrastavat lapset ovat keskimääräistä parempia koulussa, heillä on parempi lukutaito, ja vieraiden kielten ääntämisen oppiminen on heille helpompaa”, Virtala listaa.

Musiikin vaikutus kielen kehittymiseen voi johtua esimerkiksi siitä, että musiikilla ja kielellä on paljon yhteistä, kuten rytmi, kielioppi ja monimutkainen äänitieto, jossa on ajallinen rakenne. Niitä myös käsitellään osittain samoilla aivoalueilla.

Lapsia on tutkittu vertaamalla passiivista musiikin kuuntelemista ja aktiivista muskaritoimintaa. Tutkimuksissa on havaittu, että itse musisoiminen kehittää sekä kuuloaivokuorta että sosioemotionaalista puolta paremmin kuin pelkkä kuunteleminen.

Virtala muistuttaa, että aktiivinen tekeminen voi olla muutakin kuin ohjattu muskariharrastus. Jo kotona laulaminen ja tanssiminen voivat riittää tukemaan kehitystä.

”Sillä on varhaislapsuudessa iso merkitys, mitä vanhemmat lapsilleen tarjoavat, koska lapsi ei osaa vielä itse harrastuksia ehdottaa. Vauvamuskari yhdessä vanhemman kanssa tarjoaa tukea myös vanhemman ja lapsen suhteen kehittymiselle.”