Heinäkuun puolivälissä ilahduttaa maastossa kulkijaa metsänokiperhonen, joka liihottelee tavallisesti vastaan niityillä, metsissä, poluilla, metsäautoteillä ja metsien reunoilla. Perhonen viihtyykin monenlaisissa, puoliavoimissa elinympäristöissä.
Metsänokiperhonen on yleinen ja kooltaan keskikokoinen päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on 36–46 millimetriä.
Perhosen tunnistaa siiven yläpinnan värityksestä, joka on tasaisen tummanruskea. Siipien yläreunoissa kulkevat punaiset juovat, joissa on tummia täpliä. Kapea, vaalea reunus molemmissa siivissä kiinnittää nopeasti katsojan huomion muuten niin tummasta yleisvärityksestä.
Koiraan ja naaraan ulkomuoto ei juuri poikkea toisistaan.
Metsänokiperhosen esiintyvyys on mielenkiintoinen, sillä se on jaksoittaista: perhonen lentää vain joka toinen vuosi. Etelä-Suomessa metsänokiperhonen esiintyy parittomina ja Pohjois-Suomessa parillisina vuosina. Paikallisesti pienillä aloilla Etelä-Suomessa perhosia saattaa näkyä vähälukuisena parillisinakin vuosina.
Syy metsänokiperhosen jaksoittaiseen esiintymiseen löytyy sen kehityksestä. Perhosten tapaan myös metsänokiperhonen käy läpi täydellisen muodonvaihdoksen, mutta sen kehitys vie aikaa kaksi vuotta.
Ensimmäisen vuoden talvehtimismuoto on muna. Toisen talvensa metsänokiperhonen viettää keskenkasvuisena tai täysikasvuisena toukkana. Toukalle mieluisia ravintokasveja ovat erilaiset heinät, kuten tesma ja nurmilauha.
Koteloituminen tapahtuu alkukesästä, ja aikuinen perhonen kuoriutuu heinäkuun puolivälissä.
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luontokartoittajaksi. Hän kertoo ajankohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.