Kuolemanrangaistusta pidetään julmana, epäinhimillisenä ja ihmisarvoa alentavana rangaistuksena Amnesty Internationalin mukaan. Mutta mitä jos henkilö on syyllistynyt julmaan, epäinhimilliseen ja ihmisarvoa alentavaan tekoon, miten häntä rangaistaan?
Uutinen kammottavasta 8-vuotiaan tytön murhasta lienee järkyttänyt suurinta osaa suomalaisista. Ei varmasti kaikkia. Tytön isä ja tämän naisystävä eivät ainakaan olleet esitutkinnan kuulustelupöytäkirjojen mukaan järin järkyttyneitä.
Heidän kaltaisiaan ihmisiä on varmasti lisää, he ovat marginaaliryhmä, mutta heitä on. Hieman ehkä lapsekkaasti kuvaisin heitä pahoiksi ihmisiksi. Pahoja äitejä ja isiä, jotka eivät edes halua lapsensa parasta, vaan purkavat omaa pahaa oloaan lapseensa fyysisenä ja henkisenä väkivaltana.
Mutta eikö lastensuojelu ole sitä varten, ettei yhdenkään lapsen tarvitse jatkuvasti pelätä ja voida pahoin omassa kodissaan? Varsinaisen teon lisäksi minusta on ollut järkyttävää lukea, miten lähellä tytön parempi elämä oli, mutta nyt ikuisesti saavuttamattomissa. Hänet oli jo huostaanotettu, mutta palautettiin muutaman kuukauden jälkeen takaisiin isänsä ja äitipuolensa luo.
On mahdotonta käsittää, millä perusteella. Lastensuojelulain mukaan lapsi on otettava huostaan, jos kodin olosuhteet uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä ja jos avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä.
Jos lapsesta on tehty lukuisia lastensuojeluilmoituksia, jos jopa naapurit ovat ilmoittaneet tytön huonosta kohtelusta, millä perusteella lastensuojeluviranomainen voi palauttaa huostaanotetun lapsen takaisin kotiin? Kaiketi lapsen isä ja äitipuoli ovat vakuuttaneet, että he ovat parantaneet tapansa ja lopettavat henkisen sekä fyysisen väkivallan. Vai mistä ihmeestä voi olla kyse?
Minun oikeustajuuni sopii, että holtittomaksi heittäytynyt teini-ikäinen voidaan huostaanottaa ja palauttaa. Sekin on vielä jotenkin ymmärrettävää, että huume- tai alkoholiongelmasta kärsineet vanhemmat saavat lapsensa kotiin, jos pystyvät osoittamaan faktoja onnistuneesta pitkään jatkuneesta päihteettömyydestä.
Kiire ja resurssipula ovat klassisia selityksiä. Lääkäri tai sairaanhoitaja voi tehdä inhimillisen virheen ja vedota kiireeseen. Hoitotyössä päätökset on tehtävä joskus äärettömän nopeasti.
En ole tehnyt päivääkään töitä lastensuojeluviranomaisena, mutta rohkenen väittää, että hoitotyössä päätöksiä ei tarvitse tehdä yhtä nopeasti. Vaikeaa lastensuojelupäätösten tekeminen varmasti on. Pelkona on virhearviointi, kun vanhempia epäillään jostain, mitä on vaikea kiistattomasti todentaa.
Aika usein tuntuu siltä, että olisi terveellisempää vain ummistaa silmänsä tietynlaisilta uutisilta. Ummistaa silmänsä kaikelta pahuudelta, keskittyä vain omaan lähipiiriin ja olla välittämättä epäoikeudenmukaisuuksista. Päällimmäisenä on tunne, että pahat ihmiset eivät saa palkkaansa, eivätkä ainakaan muutu hyviksi. Mutta silmien ummistaminen ja välinpitämättömyys toisia ihmisiä kohtaan antavat valtaa sekä mahdollisuuksia pahuudelle, ja sitä minä yritän ainakin estää.