Myytäville tai vuokrattaville vanhoille
asunnoille vaaditaan kesäkuusta
alkaen laskennallinen energiatodistus.
Kerrostaloissa sekä uusissa asuintaloissa
todistus on vaadittu jo vuodesta 2009.
Todistuksen tarkoitus on helpottaa asunnon hankkijaa ennakoimaan asumisen tulevaa energiatarvetta ja samalla kannustaa asunnon rakentajia ja myyjiä parempaan energiatehokkuuteen.
Periaatteessa energiatodistus tuntuu hyvinkin tarpeelliselta lisältä siihen paperikasaan, jota asuntokaupan yhteydessä liikutellaan. Käytännössä kyse on turhasta lisäkustannuksesta, jonka ainoat hyötyjät ovat energiatodistusten laatijat. Alalle syntynee toki uusia yrityksiä.
Varsinkin käytetyistä asunnoista saa jo
valmiiksi varsin täsmällistä tietoa niiden
energiankulutuksesta. Se tieto löytyy sähkö-, öljy- tai kaukolämpölaskuista. Puulämmityksen osalta kyse on enemmän arviosta ja kaupan osapuolten luottamuksesta.
Energiatodistuksessa näitä selviä asioita väännellään tarpeettomasti eri lämmitystapojen korjauskertoimilla. Näin suoran sähkölämmityksen energiatarve saadaan näyttämään kaksinkertaiselta kaukolämpöön verrattuna, vaikka todellinen energiatarve olisi täsmälleen sama. Ketä tällainen vääristely palvelee?
Suomessa tehtiin viime vuonna yhteensä
lähes 65 000 käytetyn asunnon asuntokauppaa.
Energiatodistuksen hinta-arviot liikkuvat 500–1 000 euron välillä. Asuntokauppaa
rasitetaan siten noin 50 miljoonan euron
vuotuisella todistustaakalla.
Asunnon ostajan parempaa ymmärrystä asumisen energiakuluihin kannattaa monin tavoin edistää. Pakollinen energiatodistus on siihen kuitenkin kallis, huono ja ilmeisesti myös harhaanjohtava tapa.