Afrikan sarvi kärsii pahasta nälkäkriisistä – syy ei ole vain Ukrainan sodassa, vaan alueella pitkään vallinneissa ongelmissa

Afrikan sarvessa on käynnissä yksi pahimmista nälkäkriiseistä 70 vuoteen, WHO varoitti elokuun alussa. Kriisi koskettaa seitsemää maata: Djiboutia, Etiopiaa, Keniaa, Somaliaa, Etelä-Sudania, Sudania sekä Ugandaa.

Osa kriisistä on seurausta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, sillä etenkin Ukrainassa tuotettu maissi on tärkeä tuontituote Keniassa. Sodan takia ruuantuotanto on vähentynyt eikä maissi pääse liikkumaan satamista.

”Afrikan sarven maat ovat riippuvaisia vähäisestä määrästä ruuan tuojia ja alttiita maailmanpoliittisille heilahduksille”, kertoo Solidaarisuuden kestävän toimeentulon ja yritysyhteistyön asiantuntija Jenna Kettunen.

Myös Ukrainan kriisi iskee kovimmin heikoimpiin ja köyhimpiin maihin, joilla on huonoimmat mahdollisuudet sopeutua tilanteeseen. Ruuan hinta on noussut Suomessakin, mutta täällä valtiolla on paremmat edellytykset auttaa väestöä sopeutumaan.

Jo valmiiksi köyhissä maissa ruuan kallistuminen on merkittävä ongelma. Itä-Afrikassa hinnat olivat kevällä nousseet 23 prosenttia vuodentakaisesta, Sudanissa jopa 92 prosenttia. Tilannetta voi verrata vuosien 2007–2008 maailman ruokakriisiin.

Pääsyyllinen meneillään olevaan nälkäkriisiin ei kuitenkaan ole Ukrainassa käytävä sota, vaan ilmastonmuutos.

Kuivuus on riivannut Afrikan sarvea viime vuosina. Esimerkiksi Keniassa joillain alueilla sadosta menetettiin viime satokautena 70 prosenttia.

Kenian naapurimaassa Somaliassa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat katastrofaaliset. Maa on kärsinyt nykyisen kuivuuden kaltaisista jaksoista myös vuosina 2010–2011 sekä 2016–2017.

Kuivuus ei ole maatalouden ainoa haaste, vaan hyvinäkin vuosina trooppiset myrskyt ja tulvat voivat viedä sadon ja hedelmällisen maan mukanaan. Myrskyt myös tuhoavat rakennuksia ja teitä.

Pula ruuasta on usein se tekijä, joka lopulta ajaa väestön liikkeelle, Kettunen kertoo.

Kotinsa jättävät ihmiset ovat haavoittuvassa asemassa, sillä heillä ei ole uudessa kohteessa paikallista tietotaitoa tai sosiaalista verkostoa. Liikkuvuus lisää turvattomuutta ja voi lisätä myös väkivaltaherkkyyttä, Kettunen sanoo.

Ilmastonmuutos, ruuan puute ja konfliktiherkkyys muodostavat noidankehän: Kun satoja ja karjaa menetetään ilmastonmuutoksen myötä, ruuasta tulee pulaa. Nälkä ajaa ihmiset liikkeelle, ja liikkuvuus lisää konflikteja. Konfliktitilanteessa ruuan tuotanto vähenee.

Ruokakriisin tilanne vaihtelee paljon maiden välillä ja yksittäisten maiden sisällä. Kuva: Timo Filpus

Pula ruuasta ei ole Afrikan sarven ainoa ongelma. Kettusen mukaan polttoaineen hintojen nousu kurittaa maita vielä kovemmin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla.

Virallisen sähköverkon energianlähde on usein vesivoima tai fossiiliset polttoaineet. Kuivuus vähentää vesivoiman tuotantoa, jolloin riippuvuus fossiilisista polttoaineista kasvaa. Kaupungeissa sähkökatkoksia paikkaillaan dieselkäyttöisillä generaattoreilla.

Omat vaikeutensa tuo myös suurten yritysten aggressiivinen verosuunnittelu ja verojen karkaaminen veroparatiiseihin. Valtion verotulot parantaisivat maiden resilienssiä kriisitilanteissa, millä voi olla valtava merkitys maailmanlaajuisestikin.

Esimerkiksi Keniassa ja Tansaniassa verotulot nousevat jatkuvasti, Kettunen kertoo. Toisaalta kriisioloissa verotulot vähenevät, valtion tasapaino heikkenee ja levottomuudet kasvavat.

Keniassa on huomenna tiistaina vaalit, joissa Kettunen arvelee kuivuuden, polttoaineen ja ruuan hinnan nousun sekä koronaviruksen olevan keskeisiä puheenaiheita. Kansalaiset ovat kaduilla jopa vaatineet boikotoimaan vaaleja elinkustannusten nousun takia.

Afrikan sarven nälkäkriisi ei sinänsä ole ainutlaatuinen. Jo 1970-luvulla alueella, etenkin Etiopiassa, oli pulaa ruuasta, mikä johti kuolemiin ja pakolaisuuteen.

Samanlaista liikehdintää on ollut Suomessakin: 1860-luvun nälkävuosina suomalaisia kuoli nälkään ja syntyi valtava muuttoaalto meren taa Yhdysvaltoihin.

Vuosien 2014–2015 Euroopan pakolaiskriisin aikaan pakolaisia tulvi Suomeen asti esimerkiksi Syyrian sisällissodan takia. Vuonna 2011 alkanutta sisällissotaa edelsi maan historian pahin kuivuus, joka tuhosi satoja ja karjaa.

Ilmastonmuutoksesta kärsivän itäisen Afrikan nälkäkriisillä voi jälleen olla mittavat seuraukset.

”Levottomuuksia on ihan taatusti luvassa. Tutkimusten mukaan nälkä ja ruokapula ovat indikaatio sille, että ihmiset lähtevät liikkeelle”, Kettunen sanoo. Eniten liikehdintää on maiden sisällä, sitten vasta mantereen sisällä. Luultavasti vain pieni osuus ihmisistä lähtee Euroopan suuntaan.

Lue myös:

Mustanmeren vientikäytävä ei riitä ratkaisuksi ruokakriisiin

Sirkkatuhot uhkaavat yhä Itä-Afrikkaa, FAO uskoo tilanteen kuitenkin paranevan