Hyönteispönttö auttaa pölyttäjiä lisääntymään – nyt on oikea hetki kerätä siihen ainekset luonnosta

Uutiset pölyttäjähyönteisten vähenemisestä ovat saaneet monet puutarhaliikkeet haistamaan markkinaraon. Liikkeet ovat tuoneet valikoimiinsa lasten nukkekoteja muistuttavia hauskannäköisiä rakennelmia, joiden markkinoidaan tuovan kotipihaan sopivia lisääntymispaikkoja pölyttäjähyönteisille.

Eivät ne tuo, sanoo hyönteisasiantuntija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta.

"Kyllä niissä on sellaisiakin elementtejä, jotka voisivat tarjota sopivan pesäpaikan joillekin hyönteisille, mutta kyllä niiden käytännön hyöty pölyttäjien kannalta on aika heikko."

Useimmat niissä olevista pesäkoloista ei sovellu Leinosen mukana lainkaan pölyttäjille eli tarkemmin sanottuna myrkkypistiäisille. Toinen ongelma on niiden olematon pesäsyvyys. Hyönteiset tarvitsevat pesäkoloonsa syvyyttä noin 12 senttimetriä, jotta ne pääsevät riittävän syvälle turvaan niitä uhkaavilta pedoilta.

Rahaa ei kannata haaskata kaupallisiin tuotteisiin senkään vuoksi, että kunnollisten keinopesien raaka-aineita saa parhaimmillaan ihan ilmaiseksi luonnosta.

Ensimmäinen Leinosen kehittämistä keinopesäversioista oli hyvin yksinkertainen: parikymmensenttinen koivupölkky, johon on porattu riittävän syviä reikiä erikokoisilla poranterillä. Kuva: Jarno Mela

Leinonen on kehitellyt pitkään sopivaa mallia myrkkypistiäisten keinopesiksi.

Hänen ensimmäinen pesäversionsa tehdään yksinkertaisesta parinkymmenen sentin mittaiseksi katkaistusta kuivasta koivupölkystä. Sen sahauspintaan porataan pesäkoloiksi neljän, kuuden, kahdeksan ja kymmenen millimetrin terillä noin 12 senttimetrin syvyisiä reikiä.

Sen jälkeen pölkkyyn ruuvataan kiinni pari kiinnityskoukkua ripustusta varten. Parhaiten pölkyn ripustamisessa toimii nippuside, jolla sen saa vyötettyä tiukasti ja oikeassa asennossa kiinni puun runkoon.

”Oleellista on, että reikäpuolen suuntaa kohti aamuaurinkoa. Tällöin sen lämpö saadaan hyödynnettyä maksimaalisesti”, Leinonen neuvoo.

Toinen oleellinen seikka on kiinnittää pesä niin, että reiät eivät ole yhtään yläviistossa. Tällöin ne nimittäin täyttyvät sadevedestä eivätkä kelpaa hyönteisille.

Sadeveden pääsyn reikiin voi ehkäistä myös sahaamalla pölkyn niin, että sen yläreunaan jää kuorikerroksesta pieni sateelta suojaava kattolippa.

Tämä malli on hyvin yksinkertainen: pari laudanpätkää, joissa on pituussuuntaisesti erikokoisia reikiä. Varsin huomaamatonkin se on. Kuva: Jarno Mela

Leinosen seuraavana kehittämässä mallissa voi hyödyntää nurkkiin jääneitä ylijäämälautoja ja sahauksesta ylijääneitä laudanpätkiä.

Pätkien päihin porataan erikokoisia reikiä samaan tapaan kuin koivupölkkyynkin, ja sen jälkeen lautoja voidaan kiinnittää nipuiksi esimerkiksi nippusiteillä.

Myös näiden pesien kiinnityksessä on syytä olla tarkka siitä, että niiden reiät ovat suojassa sadevedeltä.

Reima Leinonen esitteli keinopesämallistoaan Ensilän sadonkorjuujuhlan vieraille Kajaanissa 19. elokuuta. Leinosen kädessä yksinkertainen maitotölkkiin koottu versio. Kuva: Jarno Mela

Kolmas Leinosen kehittämä pesä tehdään järviruo’on ja koiranputken pätkistä maitopurkkiin, josta on leikattu yläosa pois. Purkkia leikatessa siihen on helppoa tehdä sateelta suojaava lippa jättämällä kaksi sivua muita pidemmiksi.

Muotoon leikatun purkin sisäpohjaan sivellään liimaa ja täytetään se ruo’oilla ja varsilla niiden solmupää liimapintaa vasten. Lopuksi keinopesä viimeistellään kietaisemalla purkin ympärille pari nippu­sidettä pitämään kokonaisuutta kasassa.

Tällainen pesäratkaisu on kuitenkin kaikkein altein pesä­rosvoille, Leinonen varoittaa. Esimerkiksi monien lintujen on helppo nokkia purkin sivusta rikki ja tyhjentää pesä asukeista.

Tämä kolmikko havainnollistaa yhdistelmäpesän rakennusvaiheita. Sivuseinälliseen ja katolliseen kehykseen kiinnitetään ensin alareunaan laudankappaleista tehty osa, sen jälkeen järviruo'oista ja koiranputkista katkotuilla pätkillä täytetty kartonkirasia kiinnitetään katon ja alaosan pesärakennelman väliin. Kuva: Jarno Mela

Pesärosvojen ja sateen uhkien vuoksi Leinosen kehittelytyö jatkui, ja sen tuloksena on syntynyt kovasti linnunpönttöä muistuttava yhdistelmäpesäversio.

Sen kokoaminen aloitetaan kiinnittämällä pesän takaseinään sivuseinät ja katto samaan tapaan kuin linnunpönttöön. Lattia ja etuseinä sen sijaan jätetään tekemättä.

Pesän alareunaan kiinnitetään laudoista koottu pesäosa. Sen ja katon väliin kootaan ruo’oista ja putkista pesäosa, joka kootaan ensin liiman avulla sopivankokoiseen kartonki­laatikkoon.

Leinonen käyttää siihen tarkoitukseen kartonkisia leivoslaatikoita.

Järviruo'ot ja koiran- tai vuohenputket katkotaan mattoveitsellä noin 12-senttisiksi pätkiksi. Se kannattaa tosin tehdä vasta siinä vaiheessa, kun varret ovat saaneet kuivua ilmavassa ja viileässä paikassa. Kuva: Jarno Mela

Pesäraaka-aineena käytettävien koiranputkien ja järviruokojen paras keruuaika on juuri nyt. Syksyn ja talven pimeät illlat voi sitten hyödyntää pesien askarteluun ensi kesäksi.

Järviruokoa on monien järvien rannoilla riesaksi asti, ja pystyyn kuivuneita koiran- tai vuoheputkia löytyy kedoilta ja niityiltä runsaasti.

Yhtä Leinosen suunnittelemaa keinopesää varten tarvitaan muutama kourallinen noin 12 senttimetrin mittaisiksi pätkittyjä putkikasvin ja järviruo'on varsia.

Kasvien varsia ei pidä kuitenkaan suin päin lähteä katkomaan. Leinosella on siihenkin tarkka ohjeistus, jota noudattamalla saa työllään aikaan suurimman mahdollisen hyödyn pölyttäville myrkkypistiäisille.

Putkien annetaan kuivaa ”väljästi” esim. ulkovarastossa, jolloin ne eivät homehdu. Talvella putkien kuivuttua ne leikataan määrämittaan.

"Katkomiseen sopiva työkalu on mattoveitsi. Otetaan kasvin varresta tukeva ote siinä olevan solmun viereistä ja pyöräytetään terällä viilto aivan solmun juureen varren ympäri. Sen jälkeen varsi napsahtaa helposti poikki."

Seuraava katkaisukohta on noin kahdentoista senttimetrin päässä solmusta. Näin varresta muodostuu pesän raaka-aineeksi sopivan pituinen putki, joka on toisesta päästään solmun ansiosta umpinainen ja toisesta avoin.

"Siksi on tärkeää katkaista varret niin, että pätkän toisessa päässä on aina solmu", Leinonen opastaa.