Samaan aikaan, kun Suomessa jännitettiin tulevan hallituksen puolueita, käytiin Britanniassa koko EU:n kannalta merkittävät parlamenttivaalit. Britannia kuuluu suurimpiin jäsenmaihin, ja sen vaaleissa keskeisenä teemana oli suhde unioniin.
Valtaosa briteistä ei ymmärrä, miksi saarivaltaa koskevia päätöksiä pitäisi tehdä jossakin muualla, kuten esimerkiksi Brysselissä. EU:sta tuleva sääntely tuomitaan laajasti.
Vaikean hallituskauden maata pääministerinä johtanut konservatiivipuolueen puheenjohtaja David Cameron uusii vaalien tuloksena mandaattinsa. Jatkokaudelle auttoi Cameronin lupaus EU-jäsenyydestä järjestettävästä kansanäänestyksestä. EU:hun myönteisemmin suhtautuva työväenpuolue koki puolestaan vaaleissa murskatappion.
Kun Cameron juhlii voittoaan, joutuvat hänen kollegansa muissa EU-maissa pohtimaan voiton seurauksia.
Cameron on vaalivoiton jälkeen pakotettu uusimaan maansa EU-politiikan. Se tietänee väistämättä törmäyksiä muiden jäsenmaiden ja todennäköisesti myös EU:n perussopimusten kanssa.
Kun Cameronin uusi hallitus aloittaa työnsä, voi EU lähitulevaisuudessa joutua valitsemaan kahden vaihtoehdon välillä: Joko se muuttuu Britannian haluamaan suuntaan tai sanoo suurelle jäsenmaalle hyvästit. Molemmat vaihtoehdot ovat nyky-EU:lle hankalia.
Cameronin voitto oli voitto myös EU-kriitikoille kautta unionin. Moni Suomessakin kaipaa parempaa EU:ta nykyistä vähemmissä asioissa.
On silti toivottavaa, ettei Britannia johda EU:ta hajaannuksen tielle. Emme varmasti tarvitse unionia mittailemaan peltojen suojakaistoja, mutta maailman politiikassa ja kaupassa sen pitäisi olla huomattavasti nykyistä vahvempi.