Viime viikkoina julkisuudessa on ollut näkyvästi esillä Metsähallituksen tuloutusvaatimus ja tilojen myynti. Luonnollisestikaan tilanne, jossa korkea tuloutusvaatimus johtaa pääoman myyntiin, ei voi olla taloudellisesti järkevää. Lypsävää lehmää ei pidä tappaa!
Sen sijaan julkisuudessa ei ole juurikaan käsitelty muita, esimerkiksi metsäpoliittisia, syitä Metsähallituksen maanmyyntiin.
Vielä puolenkymmentä vuotta sitten valtio oli aktiivinen metsien ostaja ja pärjäsi metsätilamarkkinoilla veroetunsa turvin varsin hyvin. Metsähallitus osti uusia metsätiloja vuosittain merkittävän määrän.
Edellisellä hallituskaudella herättiin tarpeeseen kehittää yksityismetsien tilakokoa ja rakennetta. Tässä tilanteessa kiinnitettiin huomiota myös Metsähallituksen aktiiviseen rooliin metsätilamarkkinoilla. Osassa maata tilarakenteen kehittäminen oli hyvin haasteellista varsinkin, kun vapaille markkinoille tulevien metsätilojen määrä on Suomessa rajallinen.
Oleellinen kysymys myös metsäalalla lienee, pitääkö yhteiskunnan tukea yksityisen elinkeinotoiminnan kehittämistä vai kilpailla sen kanssa?
Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi vuonna 2010, että yhteismetsien muodostumista edistetään käyttämällä Metsähallituksen talousmetsiä kannusteena yhteismetsien perustamiseksi. Vastaavasti linjattiin, että Metsähallitus tukee metsätilojen koon ja rakenteen parantamista myymällä oman tilusrakenteensa kannalta tarpeettomia niin sanottuja irtopalstoja.
Kansallisessa metsäohjelmassa vuonna 2010 asetettiin tavoitteeksi yksityismetsien tilakoon nostaminen 30 hehtaarista 50 hehtaariin vuoteen 2050 mennessä. Valtiovalta olisi vesittänyt tätä omaa tavoitettaan, jos Metsähallituksen aktiivinen ostajarooli olisi jatkunut.
Näiden poliittisten linjausten mukaan on myös toimittu. Metsähallitus on siirtynyt aktiivisesta ostajasta aktiiviseksi myyjäksi.
Valtion metsien myynnillä on tuettu yrittäjämäisen metsätalouden kehittämistä. Metsät eivät ole menneen haaskuuseen, vaan aktiivisen talouskäyttöön.
Jos ja kun kysymyksessä ovat olleet logistisesti haastavat erillispalstat, myös metsätalouden kustannustehokkuus on saattanut kasvaa.
Kansatalouden ja metsäsektorin näkökulmasta tämä toiminta on ollut varmasti mielekkäämpää kuin samaan aikaan vastikkeetta tehty Metsähallituksen talousmetsien siirtäminen suojeluun!