Huomenna on presidentti Tarja
Halosen viimeinen työpäivä.
Tuoko hän kanslian väelle pullaa
ennen uuden presidentin virkaanastujaisia? Halaako hän alaisiaan?
Pohdin tätä Halosen viimeisessä
tiedotustilaisuudessa, kun presidentti esitteli lähimmät naisensa.
Poliittiset linjaukset jäivät taustalle, kuten monesti käy. Henkilö kiinnostaa enemmän kuin hänen viralliset ajatuksensa.
Juuri käytyjen presidentinvaalien alla kuulin lasten ihmetelleen, voiko presidentti muka olla mies.
Halonen jää historiaan ensimmäisenä naispresidenttinä. Hän toivoikin tiistaina tulevansa muistetuksi tasa-arvoajattelusta, esimerkistä pikkutytöille.
Suurimmat saavutuksensa Halonen kokee saaneensa YK:ssa, kansainvälisessä toiminnassa.
Hän on myös toiminut Suomen omatuntona. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja solidaarisuus ovat kuuluneet presidentin suosikkitermeihin. Myös tiedotustilaisuudessa hän oli huolissaan vihapuheista.
Isoja aiheita. Kumma kyllä aikuisikäni
presidenttiä ajatellessa mieleen tulee helposti myös pienempiä. Kuten se,
miten Halonen suoristi kokouksessa George W. Bushin solmion.
Vielä elävämmin kuitenkin muistan
presidentin äksyilevänä ja herkkähipiäisenä punapäänä.
Ja tavallisen kansan parissa liikkuvana naisena, johon kerran melkein törmäsin kadulla Helsingissä.
Aamu-uinteja harrastavana naisena,
joka pitää kissoista. Yksinhuoltajana. Muumimammana, joka vie muumitavaraa ulkomaisille vieraille.
Julkisuuden piirtämä kuva on
tietenkin osatotuus. Pelkistäminen kun ei tee kellekään 68-vuotiaalle naiselle oikeutta.
Elokuvateattereissa ensi-iltansa saa kuukauden päästä dokumenttielokuva Rouva Presidentti, jonka kuvaajat
seurasivat Halosta ulkomaanmatkoilla ja kotimaassa.
Presidentin työtä kuvaava elokuva paljastaa ehkä taas jotain uutta yksityisyyttään melko tiukasti varjelleesta
Halosesta.
Tiistaina Halonen kertoi 12 presidenttivuoden menneen nopeasti,
mutta myös kestäneen kauan, etenkin henkilökohtaisella puolella.
Halonen kommentoi Tanskassa
hilpeyttä herättänyttä, sittemmin
käsitellyksi osoittautunutta, filmipätkää, jossa tohtori Pentti Arajärvi toljottaa kruununprinsessa Maryn kaula-aukkoa. Arajärvi oli kertonut, ettei muista
tehneensä niin.
Hän otti myös esille todistamisen
ongelman. Julkisuuden henkilöt, ja myös tulevat presidentit, joutuvat
painimaan sen kanssa.
Hän pohti, miten julkisuuspyörityksessä pystyy säilyttämään oman
minuutensa.
”Miten saat ystäväsi ja läheisesi uskomaan, että sinä olet se, mikä sinä itse
sanot, eikä se, mikä on julkisuudessa
todistettu?” väistyvä presidentti pohti.
Hän pääsee pian keskittymään muuttolaatikoihin Helsingin Sörnäisissä. Toimisto avautuu Hakaniemeen,
Haloselle tuttuihin maisemiin.
Suurin osa suomalaisista tuntee
tarinan. Harva tuntee itse naisen.
paula.taipale@
maaseuduntulevaisuus.fi