Maahanmuuttajakammoiset väittävät, että sata vuotta sitten maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan sujui helposti. Siinäkin he ovat väärässä. Ei Suomi helpolla päästänyt.
Tohtori Samuli Skurnikin kertomus sukunsa vaiheista osoittaa, että juutalaiset hyväksyttiin Suomessa normaaleiksi kansalaisiksi vasta neljännessä polvessa.
Eikä Samuli Skurnik ole tavanomainen juutalainen, koska hänet kastettiin lapsena äitinsä kristilliseen uskoon.
Schmuel Skurnik tuli Suomeen sotilaaksi pakko-otettuna ukrainalaispoikana Venäjän keisarikunnan äärirajoille.
Sotilasuran jälkeen hän joutui elättämään perheensä sen ajan Suomen ainoalla juutalaisille sallimalla elinkeinolla, käytettyjen vaatteiden kaupalla.
Seuraava sukupolvi nousi rättikaupan pohjalta komeaankin kukoistukseen. Se oli ihmeellistä, koska juutalaiset joutuivat anomaan oleskelulupaa Suomessa aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Loistavin nousu katkesi ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen romahdukseen.
Samuli Skurnikin isän lupaava tutkijaura katkesi, kun Helsingin yliopisto 1930-luvulla halusi hänen väitöstutkimuksensa aiheeksi saksalaisten rotuteorioiden vahvistamisen.
Sittemmin Leo Skurnik kunnostautui lääkärinä sodassa Pohjois-Suomessa.
Hän oli jopa ehdolla liittolaisemme Saksan rautaristin saajaksi. Tietenkään hän ei ottanut sitä vastaan.
Taloustieteilijä Samuel Skurnikin kirjan kiinnostavin anti suvun integroitumisprosessin ohella on hänen isoisänsä veljen Moses Skurnikin (1880–1934) tarina.
Moses Skurnik oli Suomen ensimmäinen nurkanvaltaaja ja hetken muun muassa UPM:n ja Wärtsilän edeltäjien sekä Helsingin Osakepankin suurin omistaja. Epäonnistuneiden miljonäärien vaiheista meille ei usein kerrota.
PEKKA ALAROTU
Samuli Skurnik:
Narinkkatorilta Kiestingin mottiin. Juutalaissuvun selviytymistarina.
447 sivua. Paasilinna.