Näin köyhänä viljatilallisena on nälkä ajanut maantielle, tarkoittaen lisäansiota rekan ratissa. Tämä lisäansio on vienyt minua eri elintarvikesektorin yrityksiin, niin liha-, leipomo- kuin meijerilaitoksiinkin.
Mikään muu tuotantolaitos ei ole ollut niin vanhanaikainen kuin Hämeenlinnan osuusmeijeri (HMLO). Jos Arlan liikevaihdosta neljä prosenttia ja tappiosta 16 prosenttia tulee Suomesta, näkisin asian valaanpyyntinä – en niinkään markkinoiden –kalasteluna kuin korkeampana tuottajahintana.
Kysyisin Arlan tuottajien nokkamieheltä Janne Näsiltä, millaisia kehittämissuunnitelmia Arlan lapsipuolen asemassa olevalla HMLO:lla on. Tarkoitan lähinnä tuotekehitystä, omaa markkinointia ja liiketoiminnan kehittämistä. Mitä pyydät Valiolta? Hämeenlinnasta katse etelään Riihimäen paikkeille, jossa Valiolla suuri investointi meneillään.
Vai käykö HMLO:n tuottajille samoin kuin Hämeenlinnan yöelämälle: rautatieasemalta junalla Helsinkiin tai Tampereelle. Vai tuleeko strategian muutos Premiun-tuotteisiin, kuten Juustoportille. Vai pitääkö ruveta pakkaamaan bulkkia jollekin kauppaketjulle, kuten Suonenjoen OSM:lle kävi. Se maksaa kuulemma korkeaa tuottajahintaa, silti halvin maitolitra kyseiselle kauppaketjulle.
Ruotsalaista maitoa ei suomalaisessa ostoskorissa kaivata ainakaan osuusmeijerin pakkaamana. Valion tuotekehitys on todella kovatasoista, mistä kaikki suomalaiset voivat olla ylpeitä.
Jos Valio häviäisi, tuskin Arla jatkaisi Valion viitoittamalla tiellä. Seurauksena voisi olla kuten Suomen viljanhinta eli alle keskieurooppalaisen hintatason. Sitäkö Arlan tuottajat ajavat takaa?
Heikki Suopelto
Alavus