Maailman muutos näkyy maaseudun ja vähän kaupunkienkin postipalveluissa. Jotkut asiat ovat vaikeampia kuin toiset. Ihminen pystytään lähettämään kuuhun, ja autot voidaan saada kulkemaan itsestään, mutta postia ei meinata saada enää millään perille.
Itellan toimitusjohtaja Heikki Malinen kertoo syitä tähän jutussaan tässä lehdessä (MT 19.5.).
Jakelumäärät ovat pudonneet rajusti. Pelkästään tämän vuoden alussa kirjeiden ja lehtien määrä on vähentynyt 10 prosenttia ja osoitteettomien lähetysten 20 prosenttia. Ja alamäki sen kuin jatkuu.
Postin arvion mukaan vuoteen 2020 mennessä kirjeiden määrä puolittuu ja lehtien määrä putoaa 40 prosenttia nykyisestä. Kun jaettavaa ei enää ole, posti kysyy, kuka maksaa lystin.
Kerrottakoon tässä, että Maaseudun Tulevaisuuden jakelumäärät eivät vähentyneet tällä tavoin. Maaseudulla asuu vielä ihmisiä, jotka lukevat lehtiä ja haluavat ne ajoissa.
Postin pitää tietysti kysyäkin, miten jatkossa toimitaan. Kun uusi postilaki tuli, avattiin samalla kilpailu alan bisneksessä. Ulkomaiset postinjakelijat ovat tulossa kuorimaan kermaa päältä. Parhaat jakelualueet kyllä kiinnostavat ulkomaisia yrityksiä, mutta kukaan ei halua koskea viiden metrin kepilläkään haja-asutusalueiden jakeluihin.
Kermankuorinnasta puhuttiin paljon, kun eduskunta sääti postilain. Näyttää siltä, että olisi pitänyt puhua enemmänkin. Jos Itellalta vaaditaan enemmän kuin ulkomaisilta yrityksiltä, on tapahtunut virhe. Mitä järkeä on ajaa oma posti alas ja suosia vaikkapa norjalaista yritystä, joka ei kuitenkaan hoida tehtävästä kuin parhaat palat.
Eduskunta päätti kyllä viisaasti, että postia pitää jakaa viitenä päivänä viikossa. Ilman tätä klausuulia oltaisiin jo tilanteessa, jossa posti ei enää kulkisi joka päivä. Kun laissa on yleispalveluvelvoite ja määräys viidestä päivästä, on pakko miettiä uusiakin ratkaisuja.
Verkkokaupan kasvu tuo lisää jaettavaa. Tulevaisuudessa ruokakauppakin siirtyy osin verkkoon. Postin mukana voi kulkea monta muutakin palvelua.
Eikä painetun sanomalehden aika ole vielä ohi. On selvää, että digilehtiä tulee entistä enemmän. Mutta silti kunnon paperilehti tarvitaan edelleenkin, vaikka kalankääreeksi.