Ruohosipulia löytää luonnonvaraisena eritoten Etelä- ja Lounais-Suomen saaristosta. Esimerkiksi Porvoon Söderskärillä sitä kasvaa niin paljon, että sydänkesällä koko kallioinen saari kukkii violettina.
Monivuotinen ruohosipuli eli ruoholaukka on jo ammoisina aikoina tuotu luonnosta pihoille ja seinänvierille. Rohtona ruohosipuli on Lönnrotin mukaan ollut ”hyödyllinen hengenahdossa, yskässä, leinissä, keripukissa” ja muutamissa muissa vaivoissa. Leinillä Lönnrot tarkoittaa reumatismia.
Ruohosipulia kannattaa käyttää mahdollisimman paljon tuoreena ja valmiisiin ruokiin. Keitettäessä ja kuivattaessa ruohosipuli menettää makuaan. Säilöntämenetelmistä paras lienee pakastus.
Ranskalaiset käyttävät ruohosipulia klassisessa fines herbes -maustesekoituksessa. Itävaltalaisten herkkua on leipä, joka on päällystetty ruohosipulisilpulla. Ruotsalaiset yhdistävät ruohosipulin kermaviilikastikkeeseen, keskikesään, silliin ja uusiin perunoihin. Myös suomalaisten mielestä ruohosipuli sopii erityisen hyvin kalaruokiin.
Maun ohella parasta ruohosipulista ovat sen varsin korkeat C-vitamiini- ja rautapitoisuudet. Pitoisuuksilla on merkitystä, jos ruohosipulia silppuaa ruokaan Porvoon mitalla.
TOPI LINJAMA