Ympäristökeskustelu on tärkeää. Valitettavan usein sen argumentit koostuvat ideologiaa palvelevista puolitotuuksista.
Naudanlihantuotannosta, sen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on viime aikoina heitetty paljon levotonta legendaa. Tuotannon on muun muassa väitetty tuhoavan ilmaston ja saastuttavan Itämeren.
Syyttelyssä kotimaista ja tuontilihaa ei ole juuri vaivauduttu erottamaan toisistaan. Onpa eteläamerikkalaista pihviä väen vängällä väännetty kotimaista luomummaksi, todelliseksi ekolihaksi. Tällaiset luulot on onnistuttu tartuttamaan moneen kuluttajaankin.
Löyhiä totuuksia pitäisi aina kyseenalaistaa. Pohjoisen naudanlihan osalta näin tekivät neljä ruotsalaisasiantuntijaa kirjoituksessaan Sydsvenskan-lehdessä (MT 16.1.). Heidän mukaansa kotimainen – tässä tapauksessa ruotsalainen – naudanliha edustaa kestävää kehitystä.
Tutkijat huomauttavat, että maailman kotieläintuotannon kasvihuonepäästöistä peräti kolmasosa syntyy siitä, että Etelä-Amerikassa raivataan sademetsää karjankasvatuksen tieltä. Se siitä ekologisuudesta.
Pohjoinen naudanliha syntyy valtaosin osana maidontuotantoa, mikä pienentää lihakiloa kohti laskettua ympäristökuormitusta. Lisäksi pohjoiset naudat muuttavat karuissa oloissa kasvavat nurmikasvit tehokkaasti ihmisravinnoksi. Myös maalaismaisema tulee samalla hoidettua.
Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen allekirjoittaa ruotsalaiskollegojen päätelmät. Hän muistuttaa, että kotimaisen lihan valinta palvelee ympäristönäkökohtien lisäksi koko kansantaloutta.
Tuotannolla on aina ympäristövaikutuksensa. Niiden arvioinnissa totuus ja suhteellisuus ovat hyviä ohjenuoria.