On taas se aika vuodesta, kun suomalaiset istuvat pian joulupöytään. Vaikka joulun kaikki perinneherkut on jokaisen omasta mielestään helppo luetella, kahta samanlaista pöytää ei maasta löydä. Perheen tai suvun oma tapa nauttia herkuista onkin se viimeinen silaus, joka tuo aidon joulun tunnelman taloon.
Joulupöydän antimet ovat samalla keskeinen osa arvokasta kotimaista ruokaperintöä. Niissä heijastuvat oman kylän, suvun, maakunnan ja maan parhaat eväät.
Vielä vuosisata sitten oli koko vuoden urakka säilöä ja haalia kasaan oleelliset herkut. Nykyihmisellä on huomattavan paljon helpompaa. Supermarket-elämämme keskellä on kuitenkin tietyillä perinteillä edelleen arvonsa.
Muistan nuoruuteni jouluista paitsi ruuan herkullisen maun myös sen, kuinka tärkeää perheessämme oli, että tarjolla oleva anti oli kotimaista. Tanskalainen kinkku ei jouluna tullut kysymykseenkään.
Sama periaate pätee meillä edelleen. Sitä tukemaan on noussut arvostus nimenomaan lähiruokaa ja suoramyyntiä kohtaan. Valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan, mutta laatu löytyy edelleen sieltä mistä ennenkin – omasta maasta, tutuilta tuottajilta.
Lähiruuan ja suoramyynnin rooli kuluttajan eettisenä valintana korostuu Suomen vähittäiskaupan jäykkien ja protektionististen käytäntöjen myötä.
Tässä tapauksessa protektionismi vain kohdistuu kaupan omiin, jo nyt ennätyksellisiin katteisiin. Ketjun muut toimijat ovat vapaata riistaa. Lopputuloksena hinnanmuodostus takaa sen, että jokainen alennus on pois tuotteen tärkeimmän osan, raaka-aineen, tekijältä.
Vähittäiskaupan suuret toimijat ovat kaikki vuorollaan olleet myös kotimaisuuden suhteen otsikoissa. S-ryhmän halpuuttamiskampanja onnistui suututtamaan tuottajat ja herättämään jälleen vanhan ja aiheellisen keskustelun reilusta kauppatavasta ja voittojen jakautumisesta elintarvikeketjun sisällä.
Samalla ketju itse on kertonut, että sen myymien tuotteiden kotimaisuusaste on hintojen laskemisen jälkeen noussut.
Keskon vastaisku oli lähteä päinvastaiselle tielle, kun Tuottajalle kiitos -kampanja lanseerattiin joulukinkkujen yhteydessä. Kampanjassa kuluttaja saa halutessaan tukea tuottajaa ylimääräisellä eurolla, jonka Kesko lupaa neljännesmiljoonaan asti tuplata. Yritys lupaa tilittää summan myöhemmin lyhentämättömänä suomalaisille sianlihantuottajille.
Tämäkään kampanja ei selvinnyt ilman kohua, kun alkuperäinen konsepti todettiin yksiselitteisesti lainvastaiseksi, mikä johti muutoksiin.
Lidl on puolestaan tasaisesti ollut kilpailijoitaan jäljessä valikoimansa kotimaisten tuotteiden määrässä. Ketjun julkistaman uuden konseptin myötä siihen liitettäviä mielikuvia pyritään muuttamaan pois halvasta hinnasta kohti laatua ja arvokkuutta.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi myös tuotevalikoiman pitää jatkaa muuttumista ketjun mukana. Laatu ja arvokkuus ovat Suomessa vaikeita asioita myydä, jos tuotteiden kotimaisuusaste ei ole riittävä.
On myönteistä, että kotimaisuutta halutaan kaupan alalla lisätä, mutta yksittäisistä kampanjoista on vielä pitkä matka kestäviin ja pitkäjänteisiin ratkaisuihin. Tuottajan on syötävä kampanjan jälkeenkin.
Todelliset päätökset mitataan silloin, kun lanseerauksen valokeila kääntyy pois eikä mediahuomiota ole tarjolla. Odotellessaan kuluttaja saattaa löytää itselleen sopivan vaihtoehdon ostaa suoraan tuottajalta.
Oli joulupöydässänne lopulta tarjolla mitä tahansa, toivotan rauhallista, antoisaa ja maukasta joulua!