Vanhat autot vangitsevat katseen. Noita maakunnista esiin kaivettuja autotallien timantteja esittelee Kimmo Taskisen ja Arttu Toivosen tuore kirja.
”Timantteja autotallissa” on tekijöittensä rakkaudentunnustus autoille. He eivät ole tunteittensa kanssa yksin. Tuskin mikään muu tekniseksi apuvälineeksi suunniteltu laite herättää ihmisissä yhtä voimakkaita tunteita kuin auto.
”Vaikka kuinka vihaisi autoja, näistä autoista ei voi olla vaikuttumatta”, sanoo Taskinen.
Taskinen tunnetaan Helsingin Sanomien oudoista autokuvista. Vanhojen autojen kuvat ovat jotain muuta.
”Vanhat autot ovat niin kauniita, ettei niiden kanssa tarvitse pelleillä”, sanoo Taskinen.
Taskinen kertoo valinneensa kuvattavat autot pelkästään niiden kauneuden perusteella. Siksi paino on erikoismerkeillä, mutta kuvissa vilahtavat silti myös tavallisen kansan käyttämät Angliat, Fiatit, Simcat, Warret, Rellut, Kuplat, Minit, Taunukset ja Sitikat.
Ei jää epäselväksi, että ennen vanhaan myös kansan käyttöautoissa oli kauneutta ja luonnetta. Autot ovat parhaimmillaan liikkuvia veistoksia.
Kirja esittelee autot ikäjärjestyksessä, mikä on luontevaa.
Ensimmäinen niistä on Suomen vanhin auto vuodelta 1898. Tuoreimmat autot ovat 1970-luvun lopulta.
Kirjan avaussanoja mukaillen auto ei ole koskaan pelkkä kulkuväline. Siihen liittyvät arvolataukset kertovat sen omistajasta enemmän kuin kukaan uskoisi.
”Toivottavasti tämä kannustaa tallien uumenissa ahertavia autoihmisiä ja tuo heille arvostusta. Vanhojen autojen entisöinti on kulttuuriteko, ovathan autot merkittävä osa historiaa”, sanoo Taskinen.
Hän haluaa kirjallaan romuttaa yleisen käsityksen siitä, että autoja harrastavat vain teiniviiksiset rasvanäpit, joiden sosiaaliset taidot eivät muuhun riitä.
JARMO PALOKALLIO
Kimmo Taskinen, Arttu Toivonen:
Timantteja autotallissa.
224 sivua. Tammi 2012