Taloussopu on epärealistisen kaunis ajatus

Data- ja alustatalouden, kuten ruokalähettipalvelujen, määrä on lisääntynyt Suomessa muun maailman tavoin voimakkaasti 2020-luvulla. Juuri muuten talous ei meillä olekaan kasvanut.

Petteri Orpon (kok.) hallitus päätti viimeisessä kehysriihessään kasvutoimista vaikeassa suhdannetilanteessa. Juuri kun talouskasvu näytti vauhdittumisen merkkejä, paikalle liihotti pelätty ”musta joutsen”.

Yhdysvaltojen ja Israelin iskut Iraniin johtivat Hormuzinsalmen sulkemisen seurauksena polttonesteiden hinnannousuun ja pelkoon laajemmastakin inflaatiosta. Skeptisimmät huutavat jo Suomen vajoavan uuteen taantumaan.

Päätti hallitus lisäsäästöistäkin, jotka ovat sadoista miljoonista euroista huolimatta pieniä verrattuna hallituskaudella aiemmin tehtyihin miljardisopeutuksiin. Myös kasvutoimet jäivät maltillisiksi, koska rahaa niihin ei ole.

Oppositiosta on kevään aikana vaadittu isompia saksia, vaikka aiemmat päätökset ovat saaneet siltä osakseen lähinnä arvostelua. Etenkin gallupjohtaja Sdp:lle sopisi, että hallituspuolueet suututtaisivat lisäsäästöillä vaaleihin valmistautuvat äänestäjät.

Tätä iloa oppositiolle ei haluta antaa tilanteessa, jossa tiukan talouspolitiikan tulokset eivät muutenkaan koidu hallituksen iloksi maailman myllertäessä.

Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi Helsingin Sanomille vääjäämättömän myöntämällä, ettei hallitus saavuta tavoitettaan julkisen velkaantumisen taittumisesta tavoiteajassa (20.4.).

Toiveita asetetaan ylivaalikautiseen velkajarruun, johon eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Sen rinnalle on kaivattu parlamentaarista yhteistyötä kasvutoimenpiteistä. Kyse olisi kasvukiihdyttimestä, johon puolueet lähivuosina sitoutuisivat riippumatta siitä, toimivatko ne hallituksessa vai oppositiossa.

Laajaa yhteistyötä peräänkuulutti myös presidentti Sauli Niinistö viimeisessä valtiopäivien avajaispuheessaan helmikuussa 2024 kysymällä, olisiko eduskunta valmis vetämään puoluerajat ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä talouden tervehdyttämiseksi.

Yhteistä säveltä toivoi niin ikään tasavallan presidentti Alexander Stubb uudenvuodenpuheessaan 2025.

Ajatus on kannatettava. Siinä on kuitenkin yksi mutta. Talouspolitiikkaan liittyy kiinteästi rahanjako.

Kuinka kattava on sosiaaliturva ja miten paljon kansalaisilta ja yrityksiltä kerätään veroja? Entä kuinka paljon työmarkkinoiden joustavuutta lisätään ja yrityksiä tuetaan? Rahakysymykset ovat politiikan kovinta ydintä ja juuri ne erottavat puolueet toisistaan.

Valtakunnallisten liikenne- ja infrapäätösten tueksi on laadittu 12-vuotinen suunnitelma. Riitelyä riittää silti varsinkin isoista raideinvestoinneista. Parlamentaarinen työryhmä pohtii myös hyvinvointipalvelujen tulevaisuutta.

Kirvelevä paradoksi on siinä, että yhteisen sävelen löytäminen on vaikeinta asioissa, joissa se olisi tärkeintä.