Uutiskuvien sairaat, riutuneet lapset ovat Ertharin Cousinin mielestä omiaan luomaan länsimaissa ylivääristyneen kuvan siitä, millaista elämä kriisien keskellä on.
”Kun liikun kentällä, näen todella paljon terveitä, hymyileviä, pulleita, onnellisia lapsia – Bangladeshissä, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Intiassa. Haluan, että lähetämme maailmalle kuvia näistä lapsista”, hän toteaa.
”Äitinä ja isoäitinä olen onnellinen voidessani kertoa siitä, että asioita voidaan muuttaa. Nälkä on voitettavissa.”
Kiina ja Etelä-Korea todistavat asian. Ne olivat muutama vuosikymmen sitten WFP:n avustuskohteita.
”Etenkin Kiinasta sanottiin, ettei se koskaan pysty ruokkimaan omaa väkeään. Nyt molemmat maat kuuluvat ohjelmamme tukijoihin.”
Varsinkin Korean esimerkki osoittaa, että jos maassa on tahtoa jakaa kehitystä kaikille kansalaisille, se onnistuu, Ertharin Cousin sanoo.
Sisällissodan keskellä Etelä-Sudanissa WFP:n pääjohtajaan tekivät suuren vaikutuksen paikalliset naiset, jotka olivat tulleet jopa kymmeniä kilometrejä avustuspisteeseen.
”He eivät halunneet puhua ongelmistaan, vaikka koetin kysellä. He halusivat minun vievän maailmalle kolme viestiä.”
”Ensimmäinen oli kiitos siitä, ettei heitä ole unohdettu. Toiseksi heille oli tärkeintä saada lapset ja varsinkin tytöt kouluun. Kolmanneksi he halusivat rauhaa.”
Cousin muistuttaa, että keskustelu voitaisiin käydä joka päivä, missä puolella maailmaa tahansa. Viesti olisi kaikkialla sama: äidit haluavat lapsilleen koulutusta ja turvallisen kasvuympäristön.
KAIJALEENA RUNSTEN