Ikävänsävyisessä nettikontaktissa mies maanittelee nuorta naista näyttämään paljasta pintaa. Myöhemmin selviää, että mies on oikeusministeri, populistipuolueen aloitteleva poliitikko. Onko hänelle järjestetty ansa?
Puuhanainen Leia Laine puolestaan hakee näkyvyyttä Pro men -hankkeelle, joka auttaa seksiriippuvaisia miehiä irrottautumaan ongelmastaan. Sensaationälkäinen haastattelija ohjaa näkökulman vinoon, ja niin palauteryöppy kaataa ohjelman sivut.
Leiasta tulee vihapuheen ja uhkausten kohde. Hän tajuaa paljastaneensa liikaa. Hänen ja 16-vuotiaan tyttären elämä on äkkiä vaarassa.
Romaanin ytimeen nousee nettinero, joka käyttää nimeä Land-o. Tämä huippuhakkeri osaa ujuttautua kenen hyvänsä tietokoneelle, älypuhelimeen, pankkitilille ja jopa laivan turvajärjestelmiin. Jos hän mielii tuhota jonkun, hän pystyy sen tekemään.
Hitchcockin elokuvasta lainattu nimi Takaikkuna sopii, sillä pian Leia on jalka kipsissä kotonaan, mutta ei seuraamassa rikosta, vaan itse katseen kohteena. Tietokoneen kamera on suunnattu häneen.
Henkilöt eivät kuitenkaan ole välttämättä sitä, miltä näyttävät. Suden trilleri on niin ovela ja tiivistunnelmainen, että iltalukemiseksi siitä ei ole, se pitää hereillä paksun teoksen loppuun asti. Sen jälkeen lukija taatusti miettii nettiavoimuutensa rajoja.
Niin hienon kuvion Susi kehittelee, että loppuratkaisuksikin olisin suonut muuta kuin lajityypin tavanomaisen hässäkän.
Anelma Järvenpää-Summanen
Pauliina Susi: Takaikkuna.
555 sivua. Tammi