Kaksi kynttilää ikkunalle itsenäisen Suomen kunniaksi

Ruotsin vallan ja autonomian aikana kynttilät juhlistivat kuninkaallisten merkkipäiviä tai vierailuja, kertoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko . Sortovuosina niitä poltettiin protestiksi Runebergin päivänä 5. helmikuuta.

Kun itsenäisyyspäiväksi vakiinnutettiin joulukuun kuudes päivä vuoden 1919 syksyllä, siirtyi myös kynttilöiden polttaminen sille päivälle. Itsenäisyyden liitto ehdotti vuonna 1927, että kynttilöitä poltettaisiin kello 18–21.

Kahden kynttilän polttamista on pidetty myös jääkäreille tarkoitettuna merkkinä. Kynttilät olivat viesti turvallisesta majapaikasta, kun jääkärit matkasivat Suomesta Ruotsin kautta Saksaan.

Kynttilöiden polttaminen on lisäksi ollut yleinen juhlatapa. Esimerkiksi Immi Hellénin (1861–1937) Joulukirkkoon-laulussa lauletaan ”joka ikkunalla kaksi kynttilää”, Nirkko muistuttaa.

Kahden kynttilän on selitetty viittaavan esimerkiksi kotiin ja isänmaahan, Nirkko kertoo. Toisaalta kaksi kynttilää sopii parhaiten tavalliseen vanhaan ikkunatyyppiin. Yksi tai kolme olisivat toispuoleisia ja neljä jo aikamoista tuhlausta. Mitään tarkkaa sääntöä kynttilöiden lukumäärästä ei ole.