Työeläkejärjestelmämme on osittain rahastoiva. Työntekijöiden palkkojen perusteella maksettavasta vakuutusmaksusta osa rahastoidaan tuleviin eläkkeisiin ja osalla maksetaan tällä hetkellä maksettavia eläkkeitä. Maksettavista vakuutusmaksuista noin yksi viidesosa menee rahastoon.
Kuinka nämä maksetut ja maksettavat vakuutusmaksut riittävät tulevaisuudessa eläkkeiden maksamiseen? Tähän vaikuttaa maksujen määrän lisäksi se kuinka tuottavasti ne sijoitetaan. Merkitystä on myös sillä kuinka tehokkaasti ja taloudellisesti vakuutusyhtiöitä hoidetaan. Täten ei ole merkitystä yksistään sillä, kuinka pitkään ollaan töissä ja kuinka pitkään eläkkeellä. Merkitystä on myös sillä kuinka suuri on eläkkeen määrä työpalkkaan verrattuna.
Työeläkkeellä pyritään yleisesti siihen, että ihminen jäädessään eläkkeelle pystyy säilyttämään entisen kulutustasonsa. Täysi työeläke on yleensä 60 % palkasta. Eläke on suhteessa palkkaan.
Laskelmien mukaan eläkevakuutusmaksut eivät pitkällä aikavälillä riitä eläkkeiden maksamiseen.
Asian korjaamiseksi esitetään työurien pidentämistä, jolloin maksujen maksamisaika pitenisi ja eläkkeellä oloaika ja sitä kautta eläkkeiden maksamisen määrä vähenisi.
On muitakin tapoja vaikuttaa eläkemaksujen riittävyyteen. Vakuutusmaksuja voitaisiin nostaa. Vakuutusmaksujen nostamiseen suhtaudutaan kielteisesti sekä työantaja- että työntekijäjärjestöissä. Kävisihän korotus sekä työnantajan että työntekijän pussille.
Kun ihminen jää vanhuuseläkkeelle, hänellä on yleensä elämän suuret hankinnat tehtyinä ja lasten huoltamisasiat hoidettuina.
Eläkkeen määrä voitaisiin laskea toisella tavalla kuin se oli tarpeen työeläkelakien voimaan tullessa ja millaisena se on pääpiirteisessään jatkunut. Vanhuuseläke voitaisiin laskea esimerkiksi niin, että 5000 euron palkkaan saakka eläke olisi 60 % ja siitä 7000 euroon saakka 50 % ja yli 7000 euron palkasta 40 %.
Esimerkkitapauksessa eläke 10 000 euron palkasta olisi 5200 kun se nykyisen laskutavan mukaan on 6000 euroa. Tätä esimerkkiä voitaisiin jatkaa niin, että eläke olisi yli 10 000 euron osalta 20 %. Palkkarajat ja eläkeprosentit ovat esimerkkejä.Tällä laskentatavalla korvattaisiin joissakin maissa käytössä oleva eläkekatto.
Perusteluina muutokseen on se, että vaikka teemme eri määrän ja vaativuustason töitä, eläkkeellä olemme ”samanlaisessa työssä”. Vastaperusteluna se, että eläke on aikaisemmin tienattua palkkaa, joka vain maksetaan eläkkeenä, ei riitä, jos maksut eivät riitä.
Kohtuuttoman suuriin eläkkeisiin päädytään nykyään myös erilaisten tulospalkkausten ja palkkiobonusten kautta, jotka nekin vaikuttavat eläkkeisiin. Kohtuuttomuuden ei tule jatkua eläkkeellä ollessa.
Heikki Salomaa
Orivesi