Mhy pelkää lakimuutoksen heikentävän metsien hoitoa
Metsäpalveluyrittäjä Juhani Hirvonen (oik.) näytti kartalta metsuri Hannu Purssilalle seuraavan työmaan sijainnin. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoMetsänhoitoyhdistysten markkinointityöllä on ratkaiseva merkitys metsien hoidolle, uskoo metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Pekka Sahlman.
Pohjois-Savossa 80–90 prosenttia yhdistyksen tekemistä metsätöistä saadaan niin, että yhdistyksen työntekijä ehdottaa työmaata metsänomistajalle. Vain alle 20 prosentissa yhdistyksen työmaista metsänomistaja on itse lähestynyt yhdistystä.
Sahlmanin mukaan markkinointia tehdään yhdistyksissä nimenomaan metsänomistajien maksaman metsänhoitomaksun turvin.
Jos maksua ei enää tulevaisuudessa ole, markkinointi vähenee ja iso osa metsistä jää kokonaan hoitamatta, Sahlman pelkää.
”Ainakin pienimpien kohteiden etsiminen tulee taloudellisesti mahdottomaksi. Metsänomistajien pitäisi itse aktivoitua pyytämään tarjouksia, mutta sellainen tuskin toteutuu, kun samalla metsänomistajakunta vanhenee ja metsien omistus pirstaloituu.”
Nykyään enää noin neljänneksen Pohjois-Savon kemeratukikelpoisista taimikoista metsänomistaja hoitaa itse. Suurimman osan, noin 75 prosenttia, tekee yhdistyksen metsuri.
Sahlmanin mielestä metsänhoitoyhdistyslain muutos on sinänsä hyvä asia, sillä pakollinen metsänhoitomaksu soveltuu huonosti nykypäivään. Lainsäädännössä pitäisi kuitenkin olla keinoja muuttaa metsäomistusta yrittäjämäisemmäksi, mies toteaa.
Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksessä suurin osa metsureista työskentelee yhdistyksen palkkalistoilla. Metsureita on yhteensä 50, joista neljätoista on kuukausipalkalla. Lisäksi yhdistyksellä on jonkin verran sopimuksia metsäpalveluyrittäjien kanssa.
Sahlmanin uskoo, että yhdistykset pärjäävät jatkossakin kilpailussa metsänhoitotöistä.
”Erityisesti taimikonhoitotöistä käydään jo nyt kovaa kilpailua, joten hinnat eivät ainakaan tule laskemaan. Markkinointia pitää tehdä jatkossakin, joten pienimpien kohteiden hintaa se saattaa jonkin verran nostaa.”
Jatkossa metsänomistaja saa kuulua haluamaansa yhdistykseen tai olla kuulumatta yhdistykseen lainkaan. Tämä lisää teoriassa kilpailua myös yhdistysten välillä.
Sahlmanin mielestä ainakin Itä-Suomessa yhdistykset ovat sen verran suuria, että kilpailun lisääntyminen on todennäköistä ainoastaan yhdistysten rajaseuduilla.
”Kovin kauas emme joka tapauksessa voi lähteä tekemään metsätöitä kustannustehokkaasti, joten vain rajaseuduilla yhdistysten välisellä kilpailulla on merkitystä.”
AURA PILKAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat