Halpuutus kurjistaa Suomen
Seuraavan halpuutuksen ja hinnanalennuksen voisi siirtää tuottajahintaan ja vaihtaa reiluutukseksi, Karoliina Ranta kirjoittaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoKaupat nostattavat profiiliaan kuluttajan silmissä tarjoamalla halpuutettuja elintarvikkeita. Kuluttajat ravaavat tiet sonnalla halvan ruuan perässä. Milloin on rahkat ja milloin lenkit halpuutuksen kohteena.
Tällä lienee tarkoitus näyttää kuluttajille, kuinka reilu kauppa on. Kuluttaja saa halpaa ruokaa, kauppa käy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi tuottaja.
Täällä Etelä-Lapissa ei ole kesä vielä edes alkanut, pellot ovat märät ja soratiet kuohuvat talven jäljiltä. Mielet ovat apeat, juuri on jätetty tukihakemukset.
Vihan ja itkun seasta on todettu, että maatalouden alasajon kellot soivat ja lujaa. Ja nimenomaan sen maatalouden, joka tuottaa maahamme ruokaa.
On kannattavampaa jättää pellot kurkien ja joutsenien laskeutumispaikaksi kuin tuottaa lypsävälle lehmälle rehua. Se vaan on laajentaneelle tilalle mahdotonta. Aktiiviviljelijää lyödään joka puolelta.
Vielä muutamia vuosia sitten saimme lukea lehdistä, kuinka kauppa käy, ja kannustettiin laajentamaan. Nämä kirjoitukset ovat vaihtuneet, ”kyllä pienelläkin pärjää, kun mihinkään ei investoi” -kirjoituksiin.
Pelko on kova, jos navettaan iskee jokin tauti tai tulee isoja konerikkoja – voi toiminta mennä nurin.
Kaikki puskurit on nyt halpuutettu nollille.
Nyt hallituksen muodostuessa saadaan joka paikasta lukea, kuinka tehokkuutta tulee lisätä. Työtä pitää lisätä, jotta maamme saadaan nousuun.
Milloin tähän osallistuvat myös kuluttajilta irtopisteitä keräävät S- ja K-ryhmät? Sillä, maksaako kuluttaja maitolitrasta 75 senttiä vai 80 senttiä, ei ole mitään merkitystä. Maksaahan se 1,60 euroa puolesta litrasta kivennäisvettäkin. Se maito ostetaan kuitenkin.
Tuottajalle tuolla viidellä sentillä on suuri merkitys. Me työllistämme, kunnostamme rakennuksia, investoimme ja pidämme maaseudun asuttuna. Eikö se ole juuri sitä mitä maamme haluaa? Työtä ja toimeentuloa.
Ei se raha jää tileille makaamaan, vaan laitetaan kiertoon ja tuottamaan.
Halpuutus kurjistaa kauppaa ja se kurjistaa myös ruokaketjun jokaista lenkkiä pellolta pöytään. Jos kerran kauppa pystyy tinkimään katteistaan, se pystyy myös varmistamaan tuottajalle hyvän tilityshinnan ja osallistumaan työllisyyden parantamiseen.
Näin ei Suomea nosteta! Nyt tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja toistemme työn arvostusta.
Seuraavan halpuutuksen ja hinnanalennuksen voisi siirtää tuottajahintaan ja vaihtaa reiluutukseksi.
Karoliina Ranta
Tervola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat