EU-maiden päämiehet käsittelevät tänään unionin ilmasto- ja energiatavoitteita vuodeksi 2030.
Ukrainan kriisi on jo muuttanut keskustelun painopistettä. Omavaraisuus on nyt avainsana energiassa.
Suurin osa EU-maista on riippuvaisia tuontienergiasta. Riippuvuus on kasvanut koko 2000-luvun, vaikka omavaraisuudesta on puhuttu ennenkin.
Yli kolmannes EU:n raakaöljystä, kolmannes maakaasusta ja yli neljännes hiilestä tulee Venäjältä.
Ainoa energian nettoviejä EU:ssa on Tanska.
Tuulimyllyistään tunnettu maa on myös iso kaasun- ja öljyntuottaja. Parhaillaan tanskalaiset suunnittelevat uraanikaivoksen avaamista Grönlantiin.
Omavaraisuuden lisääminen ei ole helppoa. EU-maiden oma kaasun- ja öljyntuotanto laskee vääjäämättä. Liuskekaasun hyödyntämisessä olisi mahdollisuuksia, mutta ympäristöhuolet ja tiheä asutus ovat johtaneet koeporausten lopettamiseen monissa maissa.
Uusiutuvan energian osuus kasvaa ja helpottaa osaltaan tuontiriippuvuutta. Varjopuolena ovat kuitenkin miljardien eurojen tukiaiset, joita etenkin aurinko- ja tuulivoiman edistäminen on niellyt.
Osassa jäsenmaita uusiutuvan energian resurssit ovat vähäiset. Esimerkiksi Britannia on joutunut kasvattamaan uusiutuvaa tuotantoaan Amerikasta tuotavilla puupelleteillä.
Jos tavoitteena on päästä eroon Venäjä-riippuvuudesta, öljyn ja kaasun tuontia voidaan lisätä muualta maailmasta. Taloudellisesti se tuskin on järkevää, koska venäläiset hinnoittelevat oman tuotteensa aina hiukan kilpailijoitaan halvemmaksi.
Kolikon toinen puoli on ilmastonmuutos.
EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Nyt kiistellään, kuinka paljon pitää vähentää vuoteen 2030 mennessä.
Komissio ehdotti 40:tä prosenttia, jota myös suurin osa jäsenmaista tukee. Muutamat haluaisivat vielä tiukemman tavoitteen. Puolan vetämä Itä-Euroopan liittymä taas ajaa pienempää vähennystä.
Entisiä sosialistimaita voi syyttää ilmastonmuutoksen vähättelystä. Tosiasia kuitenkin on, että ne johtavat edelleen päästövähennyksissä, kun verrataan vuoteen 1990.
Puolalle hiili on sama kuin turve Suomelle. Ei ehkä kaikkein ympäristöystävällisintä mutta omavaraisuuden ja työllisyyden kannalta elintärkeää.
Jos päästötavoitteesta päästään sopuun, alkaa kiistely maiden välisestä taakanjaosta. Suomen ja varsinkin maatalouden kannalta ratkaisevaa on, kuinka tiukka vaatimus tulee päästökaupan ulkopuolisille sektoreille.
Toinen kiistanaihe on uusiutuvan energian edistäminen. Komissio antaisi EU-maille vapaat kädet. Monet biotalouden puolestapuhujat ovat kuitenkin vaatineet selkeitä jäsenmaita sitovia velvoitteita.
Myös liikenteen biopolttoaineissa on paljon pelissä. Suomalaisyritykset Neste ja UPM ovat tehneet isoja investointeja toisen sukupolven polttoaineisiin. Rehuteollisuus taas tarvitsee rapsivalkuaista, jota syntyy perinteisen biodieselin sivutuotteena.
Komissio ajaa liikenteen biopolttoaineiden velvoitteesta luopumista.
Se ei ainakaan lisäisi alan investointeja.