Kun hankkii hyvän tamman, perheessä riittää jatkossa hevosia

Tuusulalainen Eerika Pekkarinen on miehensä Aki Pekkarisen kanssa saanut kasvatettua ratsuhevosia elävien kirjoihin kaikkiaan 11 kappaletta. Kaikki ovat kahdesta emätammasta, ja hienoja on tullut.

Toisen polven kasvatteja ei kuitenkaan ole yhtä ainutta. Sitä ajatellessaan Pekkarinen huokaa voittojen hetkelläkin. Yritetty on, mutta aina on käynyt huonosti. Joko tammoja ei ole saatu kantavaksi tai ne ovat luoneet varsansa. Viimeksi tänä keväänä toisen polven tulevaisuuden lupauksen sijasta saatiin kuolleet kaksosvarsat.

Iloa ja onnistumista on silti ollut enemmän, ja ne lasketaan. Kaikki alkoi siitä, kun Pekkarinen alkoi etsiä itselleen uutta hevosta valmiin GP-ratsunsa ohelle. Hänellä oli tavallisen ihmisen budjetti, joten etsinnässä oli hyvin liikkuva perushevonen, jolla oli hyvä luonne ja ratsastettavuus.

Mieleistä ei kuitenkaan löytynyt. Saksan huutokaupoissakin istuttiin ja Pekkarinen kokeili useampia hevosia. Yksi hyvärakenteinen kiinnitti huomiota. Se tuli huutokauppaan luonnehdinnalla ”super ratsastettavuus”, mutta huutokauppapäivänä siitä todettiin, että vaatii erittäin kokeneen ja taitavan ratsastajan. Tamman hermo ei ollut kestänyt ratsuhuutokauppoihin liittyvää kokeilurumbaa.

Oli Pekkarinenkin käynyt istumassa sen selässä, kevyessä istunnassa ja harjasta kiinni pitäen.

Kun huutokauppa alkoi, Pekkarinen lähti huutamaan muutamia kivan oloisia hevosia mutta vain huomatakseen, että eräs aasialainen rahakas ostaja osti päättäväisesti juuri ne hevoset. Lopulta Pekkarinen päätyi ostamaan muistamansa vaikean tamman Stella Mariksen (Scolari – Weltissimo), joka ei paljoa muita kiinnostanut.

”Ajattelin, että jos mä en osaa ja saa siitä ratsastettavuudeltaan hyvää, se voi tehdä varsoja. Ei huutokaupassa huonoksi mennyt ratsastettavuus siirry geeneissä”, Pekkarinen muistelee.

Nyt tamma on 18-vuotias. Sen kanssa päästiin kyllä radoillekin, mutta lopulta se osoittautui turhan kuumaksi kilpahevoseksi. Se sai neljä varsaa, joista SP Vivi Unique (i. My Vitaly) voitti tänä vuonna Pekkarisen kanssa viisivuotisderbyn ja SP DiMagic (Dimaggio Black) Stella Hagelstamin kanssa laatuarvostelun.

Silloin Saksan huutokauppojen aikaan Pekkarisen mies Aki oli keskustellut vanhan saksalaisen kasvattajan kanssa. Kasvattaja oli antanut neuvon, että kun perheeseen hankkii laadukkaan tamman, sen jälkeen perheessä riittää hevosia.

”Nyt kymmenen, viidentoista vuoden jälkeen niitä onkin”, Pekkarinen hymyilee.

Nyt myös perheen tytär ratsastaa ja kilpailee omilla kasvateilla.

Kun Stella Maris aluksi kilpaili, Pekkariset päätyivät ostamaan kasvattajan ohjeen mukaisesti myös toisen tamman, joka siirtyi suoraan tekemään varsoja. Se oli Wyomi (Wolkenstein – Lauries Crusador), ja se on emä muun muassa tämän vuoden Breeders-voittajalle SP Firenzelle (i. Finnigan) ja Pekkarisen omalle vaativa A:n tasoiselle ratsulle SP Davidoffille (i. Sir Donnerhall I).

Wyomin vanhin varsa syntyi Saksassa ja herätti jo siellä huomiota ammattilaisissa. Pekkarinen halusi pitää sen itse, mutta se kuoli 5-vuotiaana pernaan liittyvään suolenkiertymään ollessaan kantavana.

Kaikkiaan Wyomi teki Pekkariselle seitsemän varsaa. Muutama vuosi sitten tamma lopetettiin hormonaalisen kaviokuumeen takia. Se olisi pitänyt ottaa pois laumasta ja laidunelämästä, eikä Pekkarinen nähnyt sen elämän olevan riittävän hyvää hiekkatarhassa nököttäessä.

Wyomin viimeinen varsa, 4-vuotias SP Eve's Butterfly on Pekkarisen tyttären ratsuna. Se palkittiin sunnuntaina näyttelyssä I-palkinnolla ja 43 pisteellä. Laatuarvosteluun se tulee mahdollisesti ensi vuonna. Tänä vuonna sen piti tehdä Pekkarisille vihdoin se toisen polven kasvatti, mutta se sai kuolleena syntyneet kaksoset.

Eerika Pekkarinen ja SP Vivi Unique näyttelyvoiton jälkeen. Pekkarinen kertoo, että tamma pelkää vähän palkintoja, joten viikonlopussa on ollut ihmettelemistä. Kuva: Aki Pekkarinen

Viisivuotisderbyn voittaneesta SP Vivi Uniquesta kasvattaja-ratsastaja toteaa, että se on iso ja tarvitsee aikaa. Perjantaina viisivuotisderbyn ensimmäisessä osakilpailussa hän ratsasti ensimmäisen kerran kilpailuissa vähän isompaa ravia, mutta se kostautui laukan laadussa, kun hevonen jännitti selkäänsä.

”Lauantaina mies laittoi viestin, että perusrata riittää. Mentiin rauhassa ja panostettiin rentouteen”, Pekkarinen kertoo. ”Sen kanssa mennään nuorten luokkia koulutusmielessä, mutta asioiden pitää tulla todella helposti.”

Omia kasvatteja Pekkarisella on tallissaan kaikkiaan neljä, edellä mainittujen lisäksi Wyomin 5-vuotias ruunajälkeläinen SP Marc Malone.

”Tammoja haluaisi pitää itsellä, muita on myyty ja kaikki ovat niin hyvissä kodeissa kuin mahdollista”, hän sanoo.

Fakta kun on se, että vaikka kuinka onnistuisi kasvattamaan yhden vuoden kaikki Suomen parhaat nuoret kouluhevoset, ei sillä onnistu elättämään itseään, eikä pääse rikastumaan.

Pekkaristen kasvattamisessa onkin ollut taukoa paitsi epäonnen takia, myös siksi, että hän haluaa tuntea tammat oman satulan alla.

”Että ei tee sokkona liukuhihnalta, vaan tietää, mitä hevoseen tarvitaan”, hän selittää.

Mutta myydäkin on pakko.

”Ettei unelmasta tule vain kurjaa työpaikkaa, jossa hoitaa niitä hienoja hevosia vasemmalla kädellä”, Pekkarinen sanoo.

Hän itse pitää ratsastuskoulua ja mies työskentelee liha-alan tukussa. Kulut ovat kovat, ja raatamista riittää omalla hevostilalla. Viikonlopun jälkeen saksalaisen kasvattajan neuvo tuntuu kuitenkin taas kullanarvoiselta.

”Tämä viikonloppu ei ole katumista varten!” Pekkarinen hymyilee.