

Årjängissa hevosia valmentava Kristian Lindberg on menestynyt viime vuosina mukavasti pienehköllä hevosmäärällä. Parinkymmenen hevosen valmennustalli vaikuttaa nyt löytäneen vielä uuden vaihteen. Kauden ansiot kivunnevat piakkoin yli miljoonan kruunun. Lukema on ulkopuolisen silmin asiallinen, sillä valmentettavista lähes puolet on varsoja. Valmentaja itse suhtautuu rauhallisesti tallin parantuneisiin otteisiin.
”Minulla on ollut tällä kaudella pari oikein hyvin menestynyttä kylmäveristä. Nuorten kylmäveristen lähdöissä on oikein hyvät ykköset. Sitä kauttahan tilastot kaunistuvat”, hymähtää Kristian Lindberg.
Vajaan 30 kilometrin päässä Norjan rajasta sijaitseva Årjängin ravirata kuuluu niin sanottujen kesäratojen joukkoon. Totoravipäiviä Årjängissä ajetaan ensi kaudella 15 kappaletta. Kauden kohokohta on useimmiten St Michel -viikonlopun kanssa samaan aikaan ajettava kaksipäiväinen Årjängs Stora Pris -viikonloppu.
Lämminveristen mailin kisan voittaja palkittiin tänä vuonna 600 000 kruunulla. Parhaimpina vuosina Årjängin lauantaiselle T75-kierrokselle on löytänyt tiensä pitkälle yli 10 000 katsojaa. Lindberg kiittelee kotiratansa organisaatiota ja puitteita.
”Årjängin rataa kutsutaan usein Ruotsin kauneimmaksi raviradaksi, eikä syyttä. Kallioiset viheralueet muodostavat luonnollisen katsomon, ja tunnelma Årjängs Stora Pris -lauantaina on useimmiten todella ainutlaatuinen. Ennen lauantain raveja ajamme myös perjantai-iltana ravit. Moni katsojista viettää väliyön asuntoautonsa kanssa katsomoalueella.”
Usean Lindbergin valmennettavan taustalta löytyy suurempi omistajakimppa. Valmentajan mukaan Värmlannin maakunnassa, jossa Årjäng sijaitsee, ravikulttuuri omaa hyvin vahvat perinteet.
”Vaikka maakunnassamme ei olekaan asukkaita suurkaupunkialueisiin verrattavia määriä, raveilla on todella iso rooli ihmisten arjessa. Hyvin usealla ihmisellä on jonkinlainen kosketuspinta raveihin. Se helpottaa paljon myös kimppaosuuksien myymistä.”

Årjängin jäädessä talvitauolle, vastaa Färjestad alueen ravitarjonnasta. Årjängin valmentajat kilpailevat talvisaikaan myös melko ahkerasti Norjan puolella. Momarkenin rata sijaitsee 60 kilometrin päässä Årjängista. Eikä Norjan pääradalle Oslon Bjerkeenkään ole kuin noin 130 kilometriä. Norjan pienentyneet palkintorahat ovat hillinneet matkustusintoa länsinaapuriin.
”Ennen koronapandemiaa Norjan raveissa tuli käytyä useammin. Pandemian jälkeen kilpailumatkat ovat vähentyneet. Keskiviikon T86-Express raveissa ja lauantain T75-raveissa Norjassa on edelleen ihan asialliset palkinnot. Taso on kuitenkin kova, sillä norjalaisilla hevosilla on paljon enemmän rutiinia sarjoihinsa. Vähän sama tilanne toisinpäin heidän tullessaan Ruotsiin kilpailemaan. Mitä olen ymmärtänyt, on Bodenissa suomalaishevosilla samanlainen etu.”
Ennen siirtymistään Årjängin valmentajaksi vuonna 2014 ehti hän olla kahdeksan vuotta ammattivalmentajana Bergsåkerissa. Valmentajan Caroline-puoliso on kotoisin Ärjängista.
”Ennen oman tallin perustamista ehdin olla monta vuotta useammalla eri Sundsvallin alueen valmentajalla töissä. Muuttaessamme Årjängiin hevosemme olivat aluksi puolison kotitilalla. Nykyisin lähes kaikki valmennettavat asustavat kuitenkin Årjängin radalla.”

Lindberg on jo useamman vuoden ajan auttanut kollegoitaan varsojen opettamisessa, ja alkuvaiheen valmennuksessa. Tämän vuoden Ruotsin Kriteriumin finaalin nimiinsä vienyt Timo Nurmoksen valmentama Fame And Glory oli Lindbergin valmennuksessa viime vuoden elokuuhun saakka.
”Fame And Glory on Stall SoFon omistuksessa. Minulle tuli heiltä tänäkin syksynä useampi varsa opetettavaksi. Lisäksi minulla on muutama vanhempikin hevonen heiltä. Hienoa olla osa menestyshevosen uran alkuvaihetta. Anders Eriksson on toinen valmentaja, jonka kanssa minulla on jo pitempiaikainen yhteistyö.”
Kuluvalla kaudella Årjängin raviradan ohjastajatilastoista löytyy peräti kolmen Lindbergin perheenjäsenen nimi. Isä-Kristianin lisäksi perheen tyttäret Selma ja Signe ovat ajaneet kilpaa. Poniraviurheilulla uransa aloittaneiden tyttärien jatkaminen hevosten pariin tekee isän ylpeäksi.
”Signe ei ole vielä täysi-ikäinen, ja saa ajaa ainoastaan Juniorchansen-lähtöjä. Tosi hienoa, kun raviurheilu yhdistää koko perhettä. Kumpikin lapsistamme kouluttautuvat muulle alalle kuin raviurheilun pariin. Eivätköhän he koulut käytyään kokeile siipiään hevosalalla. Olen kannustanut heitä näkemään maailmaa hevosten avulla, sillä hevosalan työkokemuksesta on aina hyötyä, teit sitten myöhemmin elämässä minkä tahansa alan töitä”, toteaa isä lämpöä äänessään.