Tallin ihmisyhteisön roolia olisi tutkijan mukaan syytä korostaa sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa – ”Hevoselle asetetut odotukset kasvattajan roolista saattaisivat madaltua”

Tieteellisessä Sosiaalipedagogiikka-julkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa analysoitiin suomalaisten hevostoimintaohjaajien täyttämiä laatukäsikirjadokumentteja. Tutkimus on osa Luonnonvarakeskuksen tutkijan Maija Lipposen väitöskirjatyötä, jota hän tekee Itä-Suomen yliopistolle. Artikkelin muut kirjoittajat ovat Elina Vehmasto Luonnonvarakeskuksesta sekä Arto. O. Salonen ja Tomi Mäki-Opas Itä-Suomen yliopistosta.

Keskeinen, odotettu johtopäätös analyysissa oli, että sosiaalipedagoginen hevostoiminta tuottaa osallistujille kokonaisvaltaista hyvinvointia kestävästi. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen.

Hevonen auttaa suuntaamaan asiakkaan huomiota kohti ympäröivää maailmaa ja tämä tukee aineettoman hyvinvoinnin edellytyksiä.

Tutkimuksessa selvitettiin hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Hevosen lajityypillisiä ominaisuuksia hyödynnetään hevostoiminta-asiakkaille toimijuuden ja elämisen perustarpeiden esimerkkeinä.

Eläinten mukanaolo ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä voi tuottaa hyötyjä myös eläimille sekä ihmisten ja eläinten elinympäristöille. Toisaalta tutkijat toteavat, että on myös tiedostettava, että eläinavusteinen työ voi aiheuttaa eläimelle haittoja, joita on tarkasteltava kriittisesti.

Sotkamolainen tutkija Maija Lipponen on itsekin pitkän linjan hevosharrastaja ja hevostoimintaohjaaja. Hän toteaa, että aineiston perusteella tutkijat tulkitsivat hevosen roolin emotionaalisen työn tekijänä kasvaneen ja eläimeen kohdistuvan tiettyjä odotuksia työparina ja kasvattajakumppanina hevostoiminnassa.

”Tutkimus sai pohtimaan, voiko hevoselle aiheutua haittoja siitä, että se ymmärretään tunnetyöntekijänä. Tutkitusti hevoset pystyvät aistimaan ihmisen tunnetiloja, mutta eivät kykene ymmärtämään niiden syy-seuraussuhteita. Tässä on tietynlainen tutkimusaukko, sillä hevosen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin hevostoiminnassa on tutkittu paljon, muttei päinvastoin.”

Lipponen korostaa, että hän näkee hevoseen kohdistetut odotukset lähinnä yhteiskunnallisena asenteena, jota pitäisi kriittisesti tarkastella. Hänen käsityksensä mukaan hevostoiminnan ohjaajille hevoset ja niiden hyvinvointi ovat tärkeitä asioita.

Sosiaalipedagogista hevostoimintaa toteutetaan tutkimuksen tausta-aineiston perusteella sekä yksilö- että ryhmämuotoisena toimintana. Lipponen toteaa, että aineistossa hevosen roolin korostuneisuuden vastapainona tallin ihmisyhteisön merkityksen kuvausten puuttuminen herätti tutkijat.

”Tämä sai meidät pohtimaan, onko talliyhteisön merkitys sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa vähentynyt vai niin itsestäänselvyys, että sitä ei kuvata. Toisaalta kyse voi olla aineiston valinnasta ja sen rajoitteista.”

Lipponen toteaa, että jatkossa työtavan kehittämisessä ja alan koulutuksissa olisi syytä korostaa tallin ihmisyhteisön roolia.

”Asiakkaan merkitykselliset vuorovaikutussuhteet ja sitä kautta sosiaalinen hyvinvointi rakentuvat suhteessa toisiin ihmisiin. Ihmisyhteisöä painottaessa yksittäiselle hevoselle asetetut vaatimukset kasvattajan roolista saattaisivat madaltua.”

Hevosen uudenlainen rooli emotionaalisen työn tekijänä edellyttää tutkijoiden mukaan sitä, että työn luonnetta pohditaan tulevaisuudessa myös hevosen näkökulmasta.

Linkki tutkimukseen ohjaajien käsityksistä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvien hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä