Mini Kööperin varsanäyttelystä voittama palkintoloimi on Kymberly McCaslin-Reedille tärkeä. Kuva: Sanne Katainen
Ensimmäinen kysymys oli töykeä, mutta teksasilainen Kymberly rakastui silti Kimmoon – nyt pariskunta kasvattaa suomenhevosia
Suomalaisen Kimmo Ikosen ja teksasilaisen Kymberly McCaslin-Reedin rakkaustarina sai alkunsa hullunkurisella tavalla. Puoli vuotta Tallinnan satamassa tapahtuneen ensikohtaamisen jälkeen Kymberly muutti Kimmon luo ja rakastui Suomen maaseutuun.TilaajalleMäntsälä
Varsaonnea. Kimmo Ikonen ja Kymberly McCaslin-Reed tamma Häyrilän Milanon ja sen kahden viikon ikäisen tammavarsan Chevillän kanssa. Kuva: Sanne Katainen”Mistä ihmeestä te olette kotoisin?”
Näin Kimmo Ikonen kysyi 27 vuotta sitten Tallinnan satamassa Suomeen matkalla olleelta Kymberly McCaslin-Reediltä ja tämän ystävältä.
Kysymys kuulosti McCaslin-Reedin mielestä töykeältä. Silti hän muutti puoli vuotta myöhemmin Kimmon luokse.
”Vanhemmilleni kerroin lähdöstäni päivää ennen kuin lähdin”, McCaslin-Reed tunnustaa.
Helsinki ei tehnyt teksasilaiseen vaikutusta, sillä hän tuntee itsensä ahtaan paikan kammoiseksi kaupungissa. Suomen luonto vei kuitenkin voiton kaikesta. Rodeot ja hurjat ratsastusretket Grand Canyonissa vaihtuivat maaseudun rauhaan Suomessa.
Tämä kesä on ollut Mäntsälän Nummisessa sijaitsevalla tilalla hektinen, sillä reilun viikon sisällä syntyi kaksi varsaa. Häyrilän Milano synnytti tammavarsan Hevillästä ja Härmän Suvituuli orivarsan Corleonesta.
”Meillä kotona on vanhin tammamme Stellari sekä kaksi muuta tammaa juuri syntyneiden varsojensa kanssa. Mutta useita hevosia on muuallakin”, McCaslin-Reed luettelee.
McCaslin-Reed korostaa, että elämä kulkee sykleissä: yö ja päivä, vuodenajat, syntymä ja kuolema. Tämä ajatus muistuttaa häntä, ettei kukaan ole elämän pyörässä yksin.
Hevosten kasvattaminen on hänelle tämän jatkumon toteuttamista puhtaimmassa muodossa.
”Olen varsoillemme kuin isoäiti, joka voi lopuksi hankkia ne takaisin.”
”Taustalla on toki hieman tiedettä esimerkiksi sukujen kanssa. Mutta kyllä meille on kyse pääasiassa siitä, että olemme osa upeaa elämän kiertokulkua. Eikä meidän varsojamme tule löytymään varsahuutokaupoista. Ne löytävät paikkansa luonnostaan myöhemmin. Olen varsoillemme kuin isoäiti, joka voi lopuksi hankkia ne takaisin.”
Isältä saadut sioux-mokkasiinit ovat tärkeät. ”Saan sitten viestin, kun on aika laittaa ne jalkaan.” Kuva: Sanne KatainenMcCaslin-Reedin luontosuhde on erityinen. Jotkut kutsuvat animismia uskomukseksi, mutta teksasilaisnaiselle se on elämäntapa. Eläimet, kasvit, ihmiset ja koko maailma muodostavat yhden kokonaisuuden. Kaikella on sielu: jopa säällä, vedellä ja kivillä.
Kivet ovatkin suuressa roolissa vuonna 2003 hankitun tilan pihalla. Kimmo Ikonen on tehnyt jättimäisen työn kunnostaessaan yli sata vuotta vanhat rakennukset ja maisemoidessaan piha-alueet.
Kodin eteisessä ovat tärkeimmät aarteet. Poikkihirteen on laitettu aito teksasilainen satula. Seinällä roikkuvat isältä saadut sioux-heimon mokkasiinit.
”Isä lähetti ne, koska hän tiesi, miten paljon minussa on alkuperäistä intiaanihenkeä.”
Kolmas rakas asia on sen sijaan Suomesta. Se on palkintoloimi, jonka pariskunnan kasvatti Mini Kööper voitti kaksivuotiaiden suomenhevosten valtakunnallisessa varsanäyttelyssä vuonna 2019.
”Sen jälkeen tuli korona, joten saimme pitää titteliä pitempään”, kasvattaja hekottaa.
Kymberly McCaslin-Reedin ja Kimmo Ikosen pirtissä on paljon hevosaiheista rekvisiittaa. Kuva: Sanne KatainenMaalaismaisemissa McCaslin-Reed ei tunne itseään yksinäiseksi, sillä hän käy jatkuvaa vuoropuhelua luonnon kanssa. Siksi hän ei harmitellut, että tutustuminen varsinkin varttuneempiin suomalaisiin oli aluksi hankalaa, koska yhteistä kieltä ei löytynyt.
”Mutta kun ostimme nykyisen paikan Nummisen kylältä Mäntsälästä, myyjä tutustutti meidät samalla perheeseensä. Pian saatoinkin pitää grillijuhlia ja opetin vanhemmille ihmisille, miten hampurilainen valmistetaan.”
Ikonen eläköityi vakavan sairauden myötä, mutta aiemmin opettajana toiminut McCaslin-Reed työskentelee yhä logistiikan parissa, vaikka hän ohitti eläkeiän jo pari vuotta sitten.
McCaslin-Reedin ja Ikosen ensimmäinen hevonen oli amerikansukuinen quarterhevonen. Lännenratsastukseen ei kuitenkaan ollut Suomessa tilaisuuksia.
”Ei tämä ole sopivaa aluetta quarterhevoselle. Suomenhevosessa viehätti sen monikäyttöisyys ja rehellisyys. Ne ovat joskus jopa brutaalin rehellisiä, kuten suomalaiset ihmisetkin. Sanon Kimmolle vielä 27 vuoden jälkeenkin saman kuin aluksi, että olet joskus niin pirun töykeä”, McCaslin-Reed nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
