Kontestro oli hevonen, jonka ostajaehdokkaat Ruoste hätisteli pois. Kuva: Kati Hurme/SRL
Mitä jos Räikkönen olisi myynyt parhaan kilpa-autonsa Hamiltonille?
Kouluratsastaja Henri Ruosteen tuore hevoskauppa kiteyttää kilparatsastusmaailman haasteet ja erityisyyden.Tilaajalle
Henri Ruoste on ehtinyt elämässään myydä monta hyvää hevosta. Kuvan Quentano kilpailee nykyään hieman alemmalla tasolla puolalaisen ratsastajan kanssa. Kuva: Leanjo de KosterSaksassa vaikuttava kouluratsastaja Henri Ruoste myi lupaavimman ratsunsa, kahdeksanvuotiaan Mr. Desperadon ruotsalaistähti Patrik Kittelille.
Ruosteen itsensä ”tosi mageeksi” kuvailema Mr. Desperado oli juuri sitä, mitä kaikki huipulle pyrkivät kouluratsastajat hakevat.
Tilanne on hieman sama, kuin jos Kimi Räikkönen olisi myynyt parhaan autonsa Lewis Hamiltonille tai Iivo Niskanen ohjaisi sopivimman suksiparinsa Johannes Klæbolle pysyäkseen leivän syrjässä kiinni tai ainakin mahdollistaakseen huippu-urheilunsa.
Henri Ruoste kertoo, että vaikka maailmalla myllertää, se ei vaikuta niiden hevosten kauppaan, joiden odotetaan nousevan maailman kymmenen parhaan kouluratsun joukkoon. Ei-niin-lahjakkaita hevosia taas on enemmän markkinoilla, eikä niiden myyminen käy aiempaan malliin.
”Muutamia huomattavasti tavallisempia hevosia meillä on itsellä ollut aivan liian kauan tallissa”, hän sanoo.
Kaikkein parhaimpien hevosten myyntiin ei vaikuta maailman talous, vaan olympialaiset. Ruoste kertoo, että erityisesti olympialaisten isäntämaassa, joka saa joukkuepaikan kilpailuun, satsataan aina erittäin paljon uusiin huippuhevosiin. Ostoja Los Angelesin vuoden 2028 olympialaisia varten tehdään nyt nimenomaan 8‒9-vuotiaissa hevosissa.
”Puoli vuotta ennen kisoja ostetaan sitten vanhempia hevosia ”avaimet käteen” -periaatteella”, Ruoste kertoo.
Hän harmittelee sitä, että Suomessa ei ole vahvoja ratsastuksen sponsoreita. Hänen tallillaan kyllä käy ulkomaalaisia sellaisia, mutta ostoaikeissa. He etsivät joka puolelta maailmaa riittävän hyviä hevosia omille suojateilleen, omiin maihinsa.
”Toinen toistaan isommilla budjeteilla”, Ruoste sanoo.
Kauppiaalle se on hyvä, mutta pienen ja ratsastuksessa melko historiattoman maan ratsastajalle harmi.
”Välillä on oltava valmis myymään oma unelmansa.”
Ruoste huomauttaa, että hyväksi ratsastajaksi voi opetella yhtä lailla Suomessa, Saksassa kuin Amerikassa, mutta ero tulee mahdollisuudessa päästä käsiksi oikein hyviin hevosiin. Hän muistuttaa, että Pariisin olympialaisissa Emma Kanerva ratsasti todella lähellä kärkeä.
”Ja nyt hän on urheilijana kokonaan pois ikkunalta. Vie kaksi vuotta, ennen kuin hänellä on seuraava hevonen”, joukkuetoveri harmittelee.
Ja jos hevosia ei ole useita, sekin hevonen saattaa pudota pois pelistä ennen arvokilpailuita. Samaan aikaan jos amerikkalaisella hyvin sponsoroidulla ratsastajalla yksi hevonen ei kulje, hänelle ostetaan toinen ja ostetaan kolmas, Ruoste selittää.
Niitä hevosia hän myy itsekin.
”Se mitä tehdään, mahdollistaa mun urheilun, ja välillä on oltava valmis myymään oma unelmansa”, hän sanoo.
”Siinä pitää olla aika monta vuotta käsi omalla taskulla.”
Hevoskauppiaan työtä on jo useamman vuoden ajan vaikeuttanut ratsukasvatuksen väheneminen. Mitä vähemmän syntyy varsoja, sitä vähemmän niissä on tulevia huippuja ja sitä kalliimmiksi hevosten hinnat nousevat. Vastikään Ruosteen mieleisen varsan hintalappu kohosi 250 000 euroon.
Tämän takia hän lähti kuusi vuotta sitten kokeilemaan, mihin päästään ostamalla vuosittain kymmenisen kappaletta lupaavan oloisia maitovarsoja.
Hänen yhteistyökumppaninsa tässä ovat hollantilainen Nils Kramer ja suomalainen Ninja Rorarius. Varsat kasvavat Ruosteen käsissä Gut Bertinglohissa, sitten ne valmistellaan huutokauppoihin tai oripäiville Kramerin ja Rorariuksen käsissä ja sitten parhaat palaavat Ruosteelle. Hän nousee hevosten selkään vasta niiden ollessa 7‒9-vuotiaita, kun aletaan tehdä vaikeimpia asioita.
Nyt mietinnässä on, miten projektia jatketaan. Ensimmäisestä, 5-vuotiaiden ikäluokasta on myyty kaikki, koska niissä ei ollut mitään mielenkiintoista. Nelivuotiaissa on muutamia, jotka eivät ole hassumpia, mutta niillä on vielä pitkä tie edessä.
”Siinä pitää olla aika monta vuotta käsi omalla taskulla”, Ruoste muistuttaa.
Nyt kun Mr. Desperado on mennyt eteenpäin, Ruosteella on vanhempia hevosia jäljellä Tiffany’s Diamondin lisäksi kaksi 9-vuotiasta lupaavaa hevosta sekä jalostusori Flashbang (Fürst Jazz - Sir Donnerhall I). Hän miettii, että näistä yhden voisi myydä ja kaksi ehkä pitää.
Flashbangista hän sanoo, että se on varmasti paras hevonen, joka hänellä on ollut. Se on kuitenkin siro ja Ruosteelle hieman pieni, joten ei ole kiveen kirjoitettua, että se pidettäisiin. Yhtä valmis se ei ole, kuin Kittelin kanssa Ruotsiin lähtenyt ruuna.
”Kun asiat sujuvat teknisesti kotona, siitä on pitkä matka siihen, että ne onnistuvat kilpailuissa ja siihen, että hevonen olisi siellä kilpailukykyinen”, Ruoste lisää.
Ja senkin jälkeen kaikki voi loppua päivässä, niin kuin kävi Ruosteen Tokion olympiahevoselle, Euroopan mestaruuskilpailuissa vuonna 2021 kuudenneksi sijoittuneelle Kontestrolle. Kontestro oli unelma, jonka urheilija nimeltä Henri Ruoste päätti olla myymättä.
Ruoste kertoo, että toistaiseksi se ei ole aloittanut varhaiseläkettään, vaan hänen on tarkoitus vielä kerran yrittää kokeilla ratsastaa sillä. Verisuonitulehduksen takia ruunan pään ja kaulan liittymään on kuitenkin kasvanut kudosta, jonka voi epäillä tekevän oikeassa muodossa liikkumisesta vaikeaa, joten odotukset eivät ole korkealla.
Suuri mahdollista on, että ruuna siirtyy pikkuhiljaa laitumelle. Joutohevoseksi, jolla oli huikea tulevaisuus.
”Mutta koitetaan vielä kerran”, Ruoste sanoo.
- Osaston luetuimmat
