Terhi Stegars on työskennellyt olympiaunelmansa eteen jo 30 vuotta, mutta nyt edessä on neljä vuotta lisää. Kuva: Team Terhi Stegars
Enää yksi mahdollisuus – kouluratsastaja Terhi Stegarsin unelma Pariisista mureni
Pitkän ja menestyksekkään uran kouluratsastuksessa tehnyt Terhi Stegars ei enää pyri Suomen olympiajoukkueeseen Pariisiin.Tilaajalle
Arkistokuvassa Terhi Stegars ja pitkäaikainen kilparatsu Thai Pee. Kuva: Team Terhi StegarsTerhi Stegars päätyi tekemään päätöksen työelämään liittyvien henkilökohtaisten syiden takia.
”Olen vaihtanut työpaikkaa, ja olympiaunelma jäi sille tielle”, hän sanoo.
Stegars on tehnyt viime vuosina olympialaisten eteen monia isoja siirtoja. Hän johti vuodesta 2020 uutta kouluratsastustallia Luxemburgissa, mutta lopulta talli ei satsannutkaan kilpaurheiluun Stegarsin toivomalla tavalla.
Kun olympialaiset alkoivat lähestyä, Stegars päätyi viime vuoden aikana luopumaan mukavasta työpaikastaan. Hän myi kaksi omaa hevostaan ja koko hänen kolmihenkinen perheensä muutti Luxemburgista Itävaltaan Stegarsin uuden työpaikan perässä viime vuonna. Pariisiin hänen piti mennä uuden tallin 12-vuotiaalla oriilla Bartlgut's Quadrofilius.
”Se olisi ollut joukkueessa hyvä kolmoshevonen. Tasainen suorittaja, vaikka ei mitenkään erityinen. Tein sen kanssa kuusi GP-starttia, ja kaikki tosi tasaisia suorituksia”, Stegars kertoo. ”Olisimme me kevään ja kesän aikana päässeet sinne 70 prosenttiin.”
Ura Quadrofiliuksen kanssa jäi kuitenkin neljään kansainväliseen starttiin.
Vaikka olympialaisista luopuminen oli iso ja surullinen päätös, Stegars kertoo olevan nyt helpottunut ja tyytyväinen. Viimeisenä oljenkortenaan hän kyllä mietti muutamaa mahdollista uutta hevosta, mutta niitä ajatellen aika olisi loppunut kesken.
Uudessa työpaikassa, Astrid Neumayerin tallissa Gestüt Pramwaldhofissa Itävallassa, Stegars aloitti vappuna. Useampi hevonen on jo inter-tasolla, mutta valmista GP-hevosta ei ole.
”Pitää vaan rakentaa ne hevoset. Kyllähän mä osaan hevosen kouluttaa”, Stegars sanoo.
Ensi viikolla 50 vuotta täyttävä ratsastaja muistetaan parhaiten hienojen trakehneroriiden St Payanon ja Axiksen selästä. Hän on ratsastanut neljät EM:t, yhdet MM:t ja edustanut Suomea kahdesti maailmancupin finaalissa.
”Olympialaiset ovat ne, jotka minulta puuttuu”, hän sanoo.
Enemmän kuin unelma, olympialaiset ovat olleet hänelle tavoite. Ja ovat ne yhä, Los Angelesisssa vuonna 2028.
”Mähän olen sanonut, että en lopeta ratsastusta, ennen kuin olen ratsastanut olympialaisissa. Katsotaan neljän vuoden päästä”, hän hymyilee puhelimeen.
”Tiedän oikeasti, miten tämä juttu menee.”
Stegars miettii, että se lienee viimeinen yritys. Tosin nyt tuntuu siltä, että ikä ei ole este.
”Totta kai 50 on urheilijalle numerona kamala, mutta tunnen, että ratsastus sujuu nyt paremmin, kun osaan paremmin. Tiedän oikeasti, miten tämä juttu menee. Jaksan myös ratsastaa yhtä hyvin kuin ennen. Kun on enemmän tekniikkaa, ei tarvitse käyttää voimaa”, hän sanoo.
Samalla hän alkaa valmistautua ratsastusuran jälkeiseen elämään, ja valmentamisen rooli tulee nousemaan. Tässä vaiheessa hän on sopinut, että hän alkaa käydä Suomessa valmentamassa vähintään joka toinen kuukausi pitkän viikonlopun ajan. Paikka tulee olemaan muun muassa uusi kouluratsastuskeskus Wesunda Riding Center Hattulassa, jota vetää Stegarsin pitkäaikainen hevosenhoitaja ja ratsuttaja Minna Uronen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
