Mies ja hevonen nauttivat. Arsi Skyttä vei The Lost Battalionin uimaan Kalalampeen viime viikon torstaina ajetun viimeistelyhiitin jälkeen. Kuva: Juha TanhuaKouvolaIsä ja tytär veivät tähtiravurin järveen – ”Kaikkemme me näiden eteen teemme”
The Lost Battalion juoksisi omasta halustaan vaikka miten pitkään. Viikonlopun Suur-Hollola-ajossa riittää kaksi reilun kahden kilometrin urakkaa.TilaajalleSilloin Heli Taipale tiesi, että varsassa on jotakin erityistä.
2-vuotias lämminveriruuna The Lost Battalion ei vain suostunut lopettamaan juoksemista.
Taipale oli ajanut hevosella suunnitellun kahden kierroksen hiitin Anttilan Hevoskasvattajien radalla, mutta lempinimeä Tero kantava ruuna ei halunnut tulla pois radalta.
”Aina kun hidastin ja piti kääntyä pois radalta, en saanut vauhtia hiljennettyä tarpeeksi, että olisin uskaltanut kääntää hevosta”, Taipale kertoo kolmen vuoden takaisesta kokemuksestaan.
”Siitä tuli aika pitkä hiitti. Iskäkin tuli huutamaan, että mitä helvettiä sinä oot tekemässä, tule jo pois. Sanoin, että tulisin, mutta aina tuossa kohdassa, mistä pitäisi tulla pois, tämä rupeaa kiihdyttämään.”
Taipale ajoi hevosella kolme ylimääräistä kierrosta, eli suunnitellusta kahden kierroksen hiitistä tuli viiden kierroksen treeni.
”Ja hevonen ei ollut moksiskaan. Silloin huomasi, että tämä on aika vahva hevonen. Ei meinaa millään väsyä”, Taipale kertoo.
”Nämä ranskalaiset ovat vähän sellaisia, että kun ne kiehahtavat, pitäisi lopettaa ajaminen heti ja tulla ensi viikolla uudestaan. Tämäkin on sellainen, että kun tällä keittää yli, niin keittää oikein kunnolla”, Taipale luonnehtii.
5-vuotiaaksi varttunut ruuna on virallisesti Taipaleen valmennuksessa, mutta tuosta ylipitkästä hiitistä alkaen Taipale on vastannut enimmäkseen hevosen hoidosta ja hänen isänsä Arsi Skyttä ajamisesta.
”Iskä ajaa enemmän, koska hevonen osaa painaa ohjalle, ja iskällä on enemmän voimaa pitää hevosta kiinni. Olemme muutenkin todenneet toimivaksi, että ohjastaja pysyy samana”, Taipale kertoo.
The Lost Battalionilla riittää menohaluja, joskus vähän liikaakin. Arsi Skyttä ajoi ruunan viimeistelyhiitin Suur-Hollola-ajoa varten Anttilan Hevoskasvattajien radalla viime viikon torstaina. Kuva: Juha TanhuaNäky on mieleenpainuva.
Ei siinä, että mies ja hevonen kävelevät rinnan. Mutta tällä kertaa nämä kävelevät järveen.
Kun Arsi Skyttä, 67, oli viime viikon torstaina ajanut The Lost Battalionilla viimeistelyhiitin ennen tämän viikonlopun Suur-Hollola-ajoa, hevonen – ja mies – pääsi uimaan Kalalampeen.
The Lost Battalion ui mielellään. Hevosen jalat eivät rasitu uidessa yhtä paljon kuin juostessa, mutta treenistä sekin käy.
”Tämä uiminen on aika rankkaa hommaa hevoselle. Hevosen jalat ovat pienet, ja se vetää viittäsataa kiloa perässään”, Skyttä huutaa lammesta.
”Se on hevoselle hyväksi, kun se vetää henkeä vedenpinnasta ja saa raikasta vesihöyryä keuhkoihin. Ja itsekin tässä virkistyy, kun käy päivän päätteeksi uimassa”, Skyttä virkkoo.
Taipale ja Skyttä ovat saaneet monta lihasvaivaista hevosta menemään paremmin uittamisen avulla.
”Olemme huomanneet, että kun hevosta uittaa ympyrää siihen suuntaan, johon se ei haluaisi uida, se vahvistaa lihaksistoa”, Taipale mainitsee.
The Lost Battalion on Heli Taipaleen silmäterä. Ruunalla käytetään niin sanottuja kuppilappuja, koska muuten se kääntelisi päätään vilkuillakseen, onko kuski pysynyt mukana rattailla. Kuva: Juha TanhuaKun Skyttä ja ”Tero” ovat nousseet lammesta, Skyttä toteaa sen, mitä kaikki hevosihmiset sydämessään ajattelevat.
”Kaikkemme me näiden eteen teemme, että näillä on hyvä olla.”
Skytällä ja Taipaleella, 29, on hyvä syy tehdä kaikkensa The Lost Battalionin eteen. Kyseessä on heidän kummankin elämänsä hevonen. Ainakin lämminverinen.
”Ainakin tällä hetkellä. Billy The Kid oli myös tosi hyvä. Olin sen hoitaja, kun se voitti Derbyn vuonna 1980 ja Suur-Hollola-ajon vuonna 1982”, Skyttä kertoo.
Viikonloppuna The Lost Battalion on uransa suurimman tehtävän edessä. Se kilpailee Lahdessa Suur-Hollola-ajossa, joka on Suomessa syntyneiden ravureiden suurin kilpailu.
Kisan karsinnat ajetaan lauantaina ja finaali 80 000 euron ensipalkinnolla sunnuntaina.
Aiemmin isän valmentamista ja tyttären hoitamista lämminverisistä Suur-Hollola-ajon finaalissa on ollut Fast Time, kesällä 2020. Se oli välierässään kolmas ja finaalissa yhdeksäs.
Viime vuonna 4-vuotiaiden Kasvattajakruunun voittaneella Terolla pitäisi nyt olla kaikki mahdollisuudet vähintään yhtä hyvään suoritukseen. Tosin rata-arvonta ei suosinut, kun ruuna sai omaan välieräänsä radan kahdeksan.
”Lähtöradoilla on aivan valtava merkitys. Esimerkiksi Killerin Eliitissä tällä oli ihan tekemätön paikka, kun tämä oli takarivissä ja puolitoista kierrosta mentiin kävelyvauhtia. Tämän pitäisi päästä itse pitämään reipasta matkavauhtia”, Skyttä sanoo.
Killerillä kolme viikkoa sitten The Lost Battalionilla oli myös suussa ongelmia. Kuolain oli hangannut sen ikeneen haavan, ja Taipaleen näkemyksen mukaan tämän takia hevonen ”heitti päätään” jo lämmityksessä ja lähdössä.
”Tämä on muutenkin ollut suustaan pirun arka. Eläinlääkärin pitää 3–4 kertaa vuodessa raspata piikit pois suusta”, Skyttä kertoo.
Nyt suu on hoidettu ja käytössä on kuolaimen nostattaja, jonka pitäisi auttaa ongelmaan.
Hevonen on myös hierottu, ja sen jalat on hoidettu.
”Tämä tapaa mennä ristiselästä jumiin. Hierojakin sanoi, että nyt tämän lihaksisto on selvästi aiempaa rennompi”, Taipale iloitsi viimeistelyhiitin jälkeen.
”Hevonen näytti tosi hyvältä, meni rennosti.”
Heli Taipaleen taluttama The Lost Battalion ja sen veli Heartbreaker tulivat kaksivuotiaina Arsi Skytän ja Taipaleen treeniin. Nyt he omistavat molemmat hevoset. ”Heartbreakerin piti olla näistä parempi. Ei kukaan varmaan ajatellut, että The Lost Battalionista ihan tällainen tulee”, Skyttä kertoo. The Lost Battalion on emänsä Ciao Amiralin ainoa jälkeläinen. Kuva: Juha TanhuaViikonloppuna The Lost Battalionille haetaan vielä lisää vauhtia. Ohjastaja Esa Holopainen tuo sille mukanaan omat jenkkikärrynsä.
”Ne saattavat sopia tälle paremmin kuin meidän kärryt”, Skyttä kertoo.
Myös korvien avaaminen saattaa tuoda ruunaan lisää vauhtia.
”Tältä on kolme kertaa eläissään avattu korvat. Nykyään se tekee hevoseen ihan sopivan vaikutuksen. Vielä viime vuonnakin tämä juoksi korvat ummessa. On tämä voittanut monesti korvat kiinnikin.”
”Aiemmin kävi kerran kotona niin, että kun avasin korvat ja tämä alkoi kuulemaan, tuli viisi kilometriä sellaista vauhtia, että se oli jo liikaa”, Skyttä nauraa.
Vauhtivaroista mikään siis tuskin jää kiinni viikonloppunakaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
