

Kärryurheilulla on useimmissa Euroopan maissa suuria haasteita. Pelivaihdot, harrastajien määrät ja varsahuutokauppojen hinnat ovat laskeneet viimeisten vuosien aikana.
Samanaikaisesti on uutisoitu pohjoisamerikkalaisen raviurheilun hulppeista palkintorahoista ja ennätyskalliista varsakaupoista.
Lähemmäs 10 vuotta Pohjois-Amerikassa vaikuttanut suomalainen Niko Kärnä allekirjoittaa suurelta osin raviurheilun hyvän tilanteen rapakon takana. Samalla kiteeläislähtöinen raviammattilainen huomauttaa raviurheilulla olevan sielläkin omat haasteensa.
”Tilannehan on täällä vähän erilainen moneen muuhun maahan verrattuna. Meillä osavaltiot saavat päättää melko itsenäisesti asioistaan”, Kärnä muistuttaa.
”Osassa osavaltioita kasinolupien myöntäminen on paljon tiukemmassa. Kasinoiden tuloillahan moni ravirata pystyy maksamaan paljon parempia palkintoja ravilähdöissä. Tällaisetkin asiat vaikuttavat tosi paljon eri osavaltioiden asemaan kärryurheilussa.”
Kärnän mukaan kärryurheilulla menee Pohjois-Amerikassa paremmin lännempänä kuin itärannikolla. Meadowlandsin legendaarinen ravirata itäisellä rannikolla on käymistilassa. Pohjois-Amerikan arvostetuin ravilähtö kolmevuotiaiden Hambletonian ajetaan vielä tänä vuonna Meadowlandissa. Tulevien vuosien järjestämisoikeuksista käydään tiukkaa kädenvääntöä.
”Viimeisten tietojen mukaan Hambo ajettaisiin tulevaisuudessa muualla kuin Meadowlandsissa. Odotellaan mihin suuntaan asiat kääntyvät.”
Vaikka Kärnä on ollut pitkään Yhdysvalloissa, seuraa hän edelleen aktiivisesti eurooppalaista raviurheilua. Hänen mukaansa pohjoismaisen raviurheilun olisi hyvä ottaa mallia etenkin pohjoisamerikkalaisesta sarjasuunnittelusta sekä kilpailuttamisesta.
”Usein Pohjoismaissa voivotellaan osallistujien vähyyttä lähdöissä. Lisäksi Ruotsissa hevoset kilpailevat yllättävän vähän kauden aikana. Jenkeissä on minusta löydetty hyviä ratkaisuja kilpailutarjonnan monipuolistamiseen”, Niko Kärnä aloittaa pohdintansa.
Pohjois-Amerikassa arkiraveissa suurin osa sarjoista perustuu kilpailevien hevosten viimeaikaisiin suorituksiin, ei koko uran ajan esityksiin. Tämä pidentää Kärnän mukaan hevosten kilpailu-uria huomattavasti.
”Ruotsissa paljon rahaa ikäluokkalähdöissä ansainneiden hevosten urakehitys usein tyssää varsavuosien jälkeen, kun ne joutuvat juoksemaan lopun ikäänsä avoimissa lähdöissä kovimpia vastaan. Ikäluokkavarsojen vaikuttaa olevan usein aika vaikea kantaa voittosummansa vanhempana. Menestys ei ole kovin kaksista, ainakaan heti varsavuosien jäljiltä”, Niko Kärnä summaa.
”Jenkeissä ei koko uran voittosummaa tuijoteta, vaan hevoset jaetaan lähtöihin viime starttien menestyksen perusteella. Mikäli hevoset menestyvät alemman tason lähdöissä, nousevat ne divisioonasysteemissä ylöspäin. Toki hevoset tippuvat sitten alaspäin heikompien tulosten jäljiltä. Se on sellaista jatkuvaa liikettä tasojen välillä.”
Hevosten kilpailu-uran pitenemisen lisäksi divisioonasysteemi helpottaa myös valmentajien toimintaympäristöä.
”Hevosia siirtyy pienemmille valmentajille paljon herkemmin suurilta valmentajilta. Alemman kategorian valmentajat pärjäävät sitten niillä hyvin pienemmissä raveissa. Hevoset kilpailevat tiuhempaan, kun pääsevät starttaamaan sen hetken tasolleen sopivissa lähdöissä.”

Pohjois-Amerikan varsahuutokauppojen kovaan hintatasoon Niko Kärnä suhtautuu terveellä realismilla. Hän muistuttaa kasvattajille olevan todella tärkeätä saada hyviä hintoja varsoista. Kaikista varsoista ei kuitenkaan makseta kovia hintoja.
”Meidänkin tallissa on miljoona dollaria maksanut kaksivuotias. Lexingtonin huutokaupoissa hintataso on noussut kovaksi, mutta Harrisburgin huutokaupasta voi edelleen tehdä hyviä löytöjä.”
”Mediahan kertoo ennätyskovista ostoista, mutta edelleen ahkerasti asiaan paneutumalla löytää hyvällä hinta-laatusuhteella olevia varsoja ostettavaksi”, Niko Kärnä päättää.