Vaahterikon Kuiske nousi luokassa toiseksi. Kuva: Heidi Lammi
Lempi palautti suomenhevoskasvatuksen Kyröjen tilalle
Grand Prix -tason kouluratsastaja Siiri Kyrö toteaa, että vaikka suomenhevosten kasvattajakilpailun voittajalla Kyrön Lempillä ei ole keskiaskellajeja vielä havaittavissa, se on juuri sellainen, mikä suomenhevosen pitää olla.Tilaajalle
Kyrön Lempi hurmasi tuomarit tasaisuudellaan. Kuva: Heidi LammiKasvattajakilpailu käytiin viikonloppuna Ypäjällä kahtena päivänä. Siiri Kyrö ja Kyrön Lempi voittivat ensimmäisenä päivänä prosentein 66.267. Toisena tulos oli reilua prosenttiyksikköä parempi, mutta Anna Tuomioja Vaahterikon Kuiskeella pääsi ohi. Kyröjen parivaljakon kokonaisprosentit riittivät kuitenkin voittoon. Vaahterikon Kuiskeen on kasvattanut Mirkka Äikäs, ja sen omistaa Taina Kuismin. Kolmas oli Minttu Liuko Taina Seppälän kasvattamalla ruunalla Pohjan Poika (Ypäjä Arska - A.T. Ukko-Myrsky), jonka ratsastaja ja kasvattaja omistavat yhdessä.
Kyrön Lempi on Orimattilassa maatilaa pitävien Kyröjen kasvatusta jo kolmannessa polvessa. Vaaleanruunikko Lemmin Liekki (Vekseli – Etuveto) syntyi vuonna 1977 Siiri Kyrön isälle Kyöstille. Se teki Kyröille 13 varsaa, joista seitsemän ravasi kilpaa.
Vuonna 2011 Kyröt kuitenkin huomasivat, että ovat vähän epähuomiossa myyneet pois kaikki suomenhevosensa. Tilannetta päästiin onneksi korjaamaan, kun he saivat liisattua kasvatukseen Lemmin Liekin toiseksi viimeisen varsan Lemmin Linnun (i. A.T. Vinski). Se teki vuonna 2013 Kyröille oriin Kyrön Kumma (i. Kume), ja uudella yrityksellä 2019 sitten toivotun tammavarsan Ypäjä Arskasta. Se oli Kyrön Lempi
”Se oli aivan mummonsa värinen! Lemmin Liekkiä oli kutsuttu Lempiksi, ja varsasta tuli ensin Pikku-Lempi ja sitten Kyrön Lempi. Se tuli jäädäkseen taloon”, Siiri Kyrö kertoo lämpimin äänenpainoin.
Kyrön Lempi on emän emänsä Lemmin Liekin värinen. Ruunikkoja on suvussa molemmin puolin. Kuva: Heidi LammiNelivuotiaana Kyrön Lempi kävi laatuarvostelussa. Askellajit olivat hyvät, mutta hyppääminen oli jäänyt turhan vähälle.
”Meillä ei ollut oikein esteratsastajaa. Mutta jalostusarvostelu on vuorossa seuraavaksi, ja sitten pitää ottaa asiaksi hyppääminen”, Kyrö suunnittelee.
Hän sanoo ytimekkäästi, että Lempi on luonteeltaan sellainen, kuin suomenhevosen kuuluu ollakin. Sillä voivat ratsastaa kaikki vauvasta vaariin, ja sen vireystaso muokkautuu tehtävien mukaan.
Kyröjen valmennus- ja täysihoitotallissa se on toiminut varapalveluhevosena, jolla Siiri Kyrön itsensä lisäksi ovat ratsastaneet asiakkaat, harjoittelijat, ystävät ja työntekijät.
”Tallimestari kävi voittamassa sillä Orimattilan seuranmestaruuden”, Kyrö kehaisee
Tällä kaudella hän on etsinyt sen kanssa itse sopivaa kisavirettä tavoitteena nimenomaan kasvattajakilpailu.
”Se on ollut hirveän helppo kouluttaa, ja se teki jo talvella hyvin vastalaukat. Sillä on hyvä tasapaino, ja se on pysynyt terveenä. Tavoitteena kasvattajakilpailu ei vaatinut mitään kummallisempaa kuin perusratsastusta ja -koulutusta”, hän sanoo.
Laukka on ehdoton vahvuus, ravi hyvin tavallinen ja käynti ok, Kyrö kuvaa.
”Sen vahvuus on tasaisuus kaikessa. Ei se ole superliikkuja, ja keskiaskellajeja ei ole havaittavissa vielä ollenkaan. Laukka on helppoa, ja sille on varmaankin helppo opettaa vaihdot”, Kyrö summaa.
Liia Laukkasen Aurinkomäen Esteri ylsivät neljännelle sijalle. Kuva: Heidi LammiAjatuksena on katsoa, minne Lempin rahkeet riittävät kilpahevosena ja sitten teettää sillä varsoja. Rotu on tärkeä.
”Suomenhevonen on itselläni ja meidän perheellä sydäntä lähellä. Koen, että kyllä tallissa pitää olla yksi suomenhevonen. Rotuna arvostan suomenhevosen monipuolisuutta ja periksiantamattomuutta, kuinka se on sodista selvinnyt”, Kyrö selittää.
Hän miettii, että vaikka jalostus on tuonut rotuun herkkyyttä ja yliherkkyyttä, pitäisi suomenhevosten olla kaikkien käsiteltävissä, toisin kuin osa puoliverisistä nykyään.
Samalla hän ymmärtää, että asia on kaksiteräinen miekka. Kun haetaan parasta menestystä kilparadoilla, sähäkkyyttäkin tarvitaan. Hän huomauttaa, että välillä kuumana käy myös hänen kilpailuttamansa Japella (Jalopeno – Turo), joka oli kolmas viime vuonna kasvattajakilpailussa ja tänä vuonna Kelmi-cupissa.
Kyrön ajatusten lopputulos ehkä on, että suomenhevosia saa ja pitää olla erilaisia.
”Uskon, että Lempin pystyy kouluttamaan aika pitkälle, mutta ei se ehkä mun ykköskilpahevonen olisi. Kaikille löytyy paikkansa”, hän päättää.
Savelan Noita jää tekemään varsan. Kuva: Heidi LammiKilpailun yksi ennakkosuosikki, ikäluokkaansa kolmi-, neli- ja viisivuotiaana hallinnut Savelan Noita sai tyytyä kokonaiskilpailun seitsemänteen sijaan.
”Ekana päivänä se villiintyi radalla, ja se menikin sitten ihan läskiksi. Sunnuntaina se pysyi nahoissaan ja onnistuttiin hyvin. Noita kilpaili liimakenkä toisessa etujalassa, koska siltä lähti kenkä niin pahasti vähän ennen kisaa, ettei siihen saanut naulattua kenkää ja se oli ihan kolmijalkainen, joten viimeistely olisi sitä luokkaa”, ratsastaja Anna Kärkkäinen kertoo.
Ainakaan ensi kaudella Noitaa ei nähdä kilpailuissa, se on tiine Hiljalan Fantomista.
”Noita on varmaan parempi hyppääjä kuin kouluhevonen, niin ajateltiin, että halutaan hyvää laukkaa ja hyppyä, josko varsastakin tulisi jollekin kilpuri. Koulutettavuus on ollut myös Fantin vahvuus ja monipuolisuus, ja onhan se kestävä”, omistaja Satu Tiirinen perustelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
