Valiopalkittu Ponuveikko opetti ratsastajalleen tärkeän asian

Tänä keväänä jälkeläistensä perusteella valioksi nostettu ori Ponuveikko oli kolminkertainen mestaruuskultamitalisti ja viisinkertaisen ravikuninkaan Vekselin poika.

Vuonna 1995 syntynyt Ponuveikko kuului kaksi vuotta myöhemmin kuolleen Vekselin viimeisiin ikäluokkiin. Vekseli periytti ratsujälkeläisilleen erityisesti hyvää laukkaa.

Ponuveikko eli 24-vuotiaaksi. Sen ensimmäinen jälkeläinen syntyi vuonna 2006, mutta tammoja oli kolmena ensimmäisenä vuonna vain yksi tai kaksi. Isoin ikäluokka syntyi vuonna 2018, 15 varsaa. Kaikkiaan ori sai 120 jälkeläistä. Niistä jalostusarvostelussa ratsusuunnalle palkittuja oreja ovat Ypäjä Huttunen, Turkan Touko ja Vaahterikon Kipinä. Käyttösuunnalle on merkitty Ypäjä Rokki.

Viime vuonna jalostuksessa käytettiin ahkerasti kahta Ponuveikon toisen polven jälkeläistä: pojanpoikaa Metkuttaja S ja tyttärenpoikaa Ryhlyn Peikonlehti, joilla molemmilla oli 16 tammaa.

Kasvattajakilpailussa ponuveikkolaisista ovat pärjänneet ainakin Ypäjä Huttunen, Violin, Turkan Ponnetar ja Elon Oikku. Mestaruuksissa ovat menestyneet mitaleille saakka Aroha Pilotti ja Kai-Keikari.

Ponuveikon takana ovat virtolaiset sisarukset, ratsastuksenopettaja Kati Mallat ja nykyään Sveitsissä asuva kansainvälisen tason esteratsastaja Maiju Mallat.

Ponuveikolla kilpaili Maiju, joka oli oriin tullessa hänelle vähän yli parikymppinen. Ori tuli myyntiprojektiksi. Kokeiltaessa sitä ei saatu juoksemaan narun päässä, mutta Mallat kävi selässä sen verran, että omistaja talutti 5-vuotiasta oria pari rinkiä riimusta pihassa. Kauppa tehtiin.

”Olihan se niin komian näköinen”, Mallat muistelee.

Ajatus oli ostaa ja myydä. Koulutus meni hyvin, ja hevosella oli hieno laukka. Irtohypytyksessä se oli kuitenkin todella kömpelö. Mallat muistelee, että heidän isänsä tapasi aina tulla viihdemielessä katsomaan Ponuveikon estetreenejä, että minkä tytöt nyt ovat ostaneet.

”Puomit lensivät, se teki todella isoja virheitä”, Mallat kertoo.

Muutaman kuukauden koulutuksen jälkeen oriille sovittiin ostajaehdokkaat katsomaan.

Kaupoille ei kuitenkaan lähdetty. Mallat päätti hypätä Ponuveikolla vielä kertaalleen itse ja sai hämmästyä. Ori oli tajunnut, mistä hyppäämisessä on kyse! Katikin oli paikalla, ja naiset päättivät yhdessä, että tätä ei kyllä näytetä kenellekään.

”Soitimme asiakkaalle, että sitä ei voikaan tulla kokeilemaan”, Mallat kertoo.

Sitä hän ei muista, pitikö kertoa hieman väritettyä totuutta, mutta sen jälkeen Ponuveikon myyntiä ei mietitty enää koskaan. Ori pysyi Mallatien tallissa, kunnes se jouduttiin lopettamaan ähkyn takia vuonna 2019.

Maiju Mallat kilpaili Ponuveikolla myös koulumestaruudet ollen parhaimmillaan neljäs. Ori osasi paljon enemmän: se teki Mallatin kanssa muu muassa peräkkäin viisi laukanvaihtoa joka askelella. Kuva: Terttu Peltonen

Kun vauhtiin oli päästy, Mallat voitti oriilla kaksi estemestaruutta, yhden estepronssin ja yhden kenttämestaruuden. Enemmänkin mitaleita olisi voinut tulla, mutta siihen aikaan kolmipäiväisissä kilpailuissa ensimmäisenä päivänä hypättiin metrin rata, jolla Ponuveikko ei aina jaksanut keskittyä. Se hyppäsi Mallatin kanssa jopa 130-luokkia, mitä mikään suomenhevonen ei ole tehnyt Ponuveikon jälkeen

”Sillä oli ihan mieletön tsemppi, ja se niin tiesi sen homman. Kun vaan itse oli hereillä, se oli aina mukana”, Mallat kiittää.

Astuminen ei aluksi meinannut luonnistua,

”Kun sen eteen toi tamman, se kääntyi pois, että ei, ei, ei”, Mallat kertoo.

Se oli oppinut, että jotkut ajatukset ja mielihalut on pidettävä kurissa. Myöhemmin se ymmärsi, että astumisessa on kyse omasta työstään, joka tehdään muuten kuin satula selässä. Pukille se oppi hyppäämään, kun Kati ja Maiju pysyivät pois paikalta.

Ponuveikko teki jo aktiiviuransa aikana tunteja ratsastuskoulussa ja vanhemmalla iällä se kilpaili Mallatien veljentytön kanssa.

”Se on ollut harvoja tuottoisia hevosia, jos hevoskauppaa ei lasketa”, Mallat myhäilee.

Ponuveikko pääsi korkealle. Kuva: Terttu Peltonen

Hänelle itselleen Ponuveikko opetti yhden asian, joka on ollut tärkeä maailmalla jaloverisempien hevosten ja korkeampien ratojen kanssa.

”Että pitää uskoa siihen, mitä tuntee. Jos tunnet, että hevosella pääsee, niin mene, ei pidä kuunnella muita”, hän sanoo.

Kaikkiaan suomenhevosen ratsusuunnan valioita on nyt yhdeksän. Niistä valioiden valiona voidaan pitää pientä kouluratsuoria Kelmi (1979-2008), joka jätti 103 jälkeläistä. Sen Jälkeläisistä nimittäin kolme on valioita: Lorentso (1997–2020, jätti 66 jälkeläistä), Jaime (1995–2014, 61 jälkeläistä) ja Samuli (1986–2011 ja 48 jälkeläistä). Lisäksi Samulin poika Hermeli (1993–2016) on myös valiopalkittu. Siltä jäi tasan 100 jälkeläistä.

Kelmittömiä valioita on neljä. Niistä musta esteori Pellervo (1989–2011) jätti 88 jälkeläistä, kouluori Pilven Poika (1989–2014) 169 jälkeläistä ja kouluori Nysteri (1982–2007) vain 43 jälkeläistä.