

Nopealla vilkaisulla keskiviikkona Vermon ravien kolmannessa lähdössä kilpaileva Father’s Pride (Ridewest) ei pistä silmään. Jo kuusivuotiaaksi ehtineellä ruunalla on uraltaan vasta yksi startti, nelossija, ja ennätys 20,6. Hevosen voittosumma on 200 euroa.
Pelkästään tilastoja katsomalla myös hevosen valmentaja olisi ehkä helppo ohittaa. Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmä tarjoaa valmennustilastot vuodesta 2000 alkaen, eikä valmentaja erotu sen perusteella merkkimieheksi. Antero Liitiällä on tältä vuodelta valmentajana kaksi starttia, edelliset viisi starttia vuodelta 2018 ja sitä edellinen yksi startti vuodelta 2007.
Yli kymmenen kilpailua hänen hevosensa ovat juosseet yhden kauden aikana Hepan mukaan vain vuonna 2000, jolloin Liitiän valmennettavat juoksivat 32 starttia ja voittivat kerran. Tältä vuosituhannelta luvut ovat kaikkiaan 50 starttia totosijoin 1-1-3 ja voittosumma 2153 euroa.
”Jokaisella on joku hevonen lähimpänä sydäntä, ja minulla se on Teme. Se oli sellainen kaveri, joka kulki puheen mukaan.”
Pitkään raviurheilua seuranneille Antero Liitiä kuitenkin on tuttu nimi. Liitiällä oli 1980- ja 1990-luvuilla monta hyvää hevosta, mutta monen ajatuksissa Antero Liitiä liittyy nimenomaan yhteen hevoseen, 1990-luvun alkuvuosina suomenhevosten kärkikaartiin kuuluneeseen Temeen (V.T. Ajatus).
Antero Liitiän valmentama hevonen on kilpaillut ennen Father’s Priden starttia edellisen kerran vuonna 2006, mutta nimenomaan Vermo on ollut hänen suurimman tähtihetkensä kunnian kenttä. Teme ravasi itsensä ravihistoriaan voittamalla Pohjoismaiden Mestaruuden nimenomaan Vermossa 8.9. 1991.
Markku Niemisen ohjastama Teme oli koko kisan vähiten pelattu hevonen, mutta ori kurkotti 66-kertoimisena yllättäjänä suurkisan voittoon norjalaisen Atom Vinterin ja Suomen K.K. Kössin välistä. K.K. Kössin rattailla oli tuttuun tapaan Heikki Torvinen, jonka esikoispoika Hannu – Father’s Priden tämän illan ohjastaja – syntyi viisi kuukautta myöhemmin.
”Miten sulle tuli edes mieleen soittaa näin vanhalle ukolle”, Antero Liitiä nauraa puhelinhaastattelun alkajaisiksi.
Vaikka Temen Pohjoismaiden Mestaruuden voitosta on kulunut 33 vuotta, Liitiän heitto ei ole varsinaisesti totta, sillä hän on vasta 68-vuotias. Liitiä täytti 35 vuotta samana päivänä kun Teme ravasi PM-voittoon.
”Äitini ja muut kyselivät etukäteen, että mitä haluan lahjaksi. Vastasin kaikille että en tarvitse mitään, kyllä Teme tuo lahjan”, Liitiä muistelee.
”Totta puhuen oli voitto yllätys minullekin, vaikka hevoseen luotinkin. Ajattelin kuitenkin, että korotetuilla rahoilla se voisi varmaan olla. Annoin Niemisen Markulle ajo-ohjeeksi, että 1200 metriä ennen maalia lähdet kolmannelle, ja sen mukaan Markku ajoikin.”

Temen voitto oli kotiyleisölle monella lailla makea. Pohjoismaiden Mestaruuden konseptia oli uudistettu muutama vuosi aiemmin, eivätkä suomalaiset olleet voittaneet tuon ajan muodossa ollutta kilpailua koskaan aikaisemmin. Lisäksi ulkomaalaisvieraat veivät Vermon kansainvälisen huippuviikonlopun muut parhaat palat, ja Temen taisteluvoitto ennen norjalaisvierasta nosti kotikatsomon tunnelmat kattoon.
Raviuran monista hienoista hetkistä PM:n ykkössija nousee myös Liitiän muistoissa yli muiden.
”Jokaisella on joku hevonen lähimpänä sydäntä, ja minulla se on Teme. Se oli sellainen kaveri, joka kulki puheen mukaan”, Liitiä kiittelee.
”Hevosia on ollut koko ajan, mutta olin muissa töissä, ja hevosten pitäminen oli vähän sellaista taputtelua.”
Teme ei ollut Liitiän ainoa menestyshevonen, vaan hänet muistetaan myös esimerkiksi väkivahvasta Suikun-Sällistä sekä 30 voittoa juosseesta Temen Lopista. Myös myöhemmin kuninkuustasollakin kilpaillut Turon Loppi juoksi uransa alkuvuosien menestykset Liitiän käsissä.
”Se oli ikimuistoinen reissu, kun Temen Loppi ja Turon Loppi voittivat Joensuussa samalla 65-kierroksella. Lehdessä oli kuva minusta kahden hevosen kanssa, ja otsikkona oli kolme kovaa loppia”, Liitiä muistaa.
Kahden 65-voiton päivä oli vuonna 1998, mutta sittemmin ravitoiminta siis hiljeni lähes kokonaan.
”Hevosia on ollut koko ajan, mutta olin muissa töissä, ja hevosten pitäminen oli vähän sellaista taputtelua. Onhan tässä ollut hiljaiseloa raviurheilussa varmaan parikymmentä vuotta”, Antero Liitiä laskee.
Temen parhaina aikoina Liitiä vaikutti nykyisin Ylöjärveen kuuluvassa Kurussa ja myöhemmin Forssan seudulla. Nyt ohjelmatiedoissa kotipaikkana lukee Urjala, mutta tieto ei ole ajan tasalla. Antero ja Irma Liitiän koti on nykyisin Urjalan Pihlajalahdella.
”Tämä on vaimon vanha kotitalo, johon on tehty tallit ja systeemit. Täällä on hyvät ajopaikat, ympärillä on monta kymmentä kilometriä metsäautoteitä, joita on lupa käyttää, ja lisäksi on 1300 metriä pitkä vanhan apulantalentokentän pohja, jota olen kunnostanut ja laittanut. Aivan korvessa ollaan, kun lähimpään naapuriin on kaksi ja puoli kilometriä.”
Hevosia on neljä, joista kolme suomenhevosia.
”Neljä hevosta, eikä enempää tulekaan”, Liitiä vakuuttaa. ”Tehtiin iso talli, mutta vain neljä karsinaa. Tämä on minulle ja vaimolle sopivan kokoinen systeemi, kun ollaan molemmat vanhoja. Emäntä päästää irti ja minä lähden ajamaan.”
Father’s Pride ja kuusivuotias Mansikka (A.T. Eko) ovat vielä Liitiän leipätyöstä kertovan Antsun Tupakeittiöt Oy:n nimissä.
”Hevoset ovat vielä firman nimissä, mutta kyllä ne seuraavan kerran ilmoitettaessa ovat jo Antero Liitiän omistuksessa… Tai taitavat olla myös emännän nimissä, niin hän tuolta pöydän toiselta puolelta näyttää, että ne ovat meidän yhteisiä”, Liitiä täsmentää nauraen.
”Temen aikaan en hoitanut hevosten jalkoja niin paljon kuin olisi tarvinnut. Siihen vaikutti sekin, että painoin siihen aikaan 180 kiloa.”
Antero ja Irma Liitiä ovat pitäneet yhtä vuosikymmenten ajan, ja hevosinnostus on tarttunut myös heidän tyttäriinsä. Heistä Sari Liitiällä on valmentajana liki 200 starttia ja Tiina Liitiällä 66. Nykyisin aktiivisin hevosihminen kuitenkin on Piia Liitiä, vaikka hänellä ei olekaan merkintöjä raviurheilusta.
Piia Liitiän laji on valjakkoajo, jossa hän on ollut suomenhevosten SM-mitaleilla Piian Pimun kanssa. Temeläinen Piian Pimu jätti myös kolme varsaa, joista raviuralle suuntaa Antero Liitiän valmennuksessa oleva kaksivuotias Piian Helmi (Metkutus).
”Tein oikein töitä isäoriin valinnassa. Mulla kaikki hevoset ovat katkenneet suunnilleen kahdeksanvuotiaina, ehkä kovan treenin takia, mutta hain tarkoituksella sellaista isäoritta, joka kestäisi. Sen takia valitsin isäksi Metkutuksen, joka oli hirmu kestävä kilpahevonen, samoin sen isä Liptus.”
Antero Liitiä tunnettiin aktiivivuosinaan valmentajana, joka pääsi hevosilla hyvin ja sai ne kovaan kuntoon, mutta hevosten huippuajat eivät aina kestäneet kovin kauan.
”Mä olen vähän koheli, eli mä päästän lujaa, ja sen takia en itse aja hevosilla pohjakuntoja, vaan annan niitä ajaa sellaisten, jotka tykkäävät ajaa niitä pitkiä lenkkejä. Voin rehellisesti sanoa, että rikon huonokuntoiset hevoset”, Liitiä myöntää.
Hän kertoo oppineensa hevosten hoitamisesta paljon tytärtensä opastamana.
”Temen aikaan en hoitanut hevosten jalkoja niin paljon kuin olisi tarvinnut. Siihen vaikutti sekin, että painoin siihen aikaan 180 kiloa, ja jos olisin mennyt polvilleni tallin lattialle, en olisi päässyt sieltä ylös”, Liitiä huomauttaa.
”Paljon Temenkin kanssa tehtiin, mutta touhusin enemmän sen pään ympärillä. Se oli ihanteellinen hevonen, sellainen kaveri, joka kulki puheen mukaan. Ei siitä mihinkään pääse, että kyllä Teme oli se Anteron hevonen.”
”Kun Turon puolikas myytiin, ei silloin ollut kahta sanaa, että Turo lähti ja Teme jäi.”
Teme oli myös hyvä periyttäjä parhaana jälkeläisenään kolminkertainen ravikuningas Santeri Dahlia. Tämän hetken hallitsijan V.G. Voiton (Viesker) sukutaulussa Teme on emänisänä.
”Lämmittäähän se tosi paljon”, Liitiä myhäilee. ”Teme on määrätyllä lailla aliarvostettu ihmisten mielissä, mutta V.G. Voittokin tulee samalla tavalla loppuun asti kuin Teme aikanaan. Sieltä se mun mielestä tulee.”
Vielä Temeä suuremmin kirjaimin suomenhevosjalostukseen jälkensä jätti sen pikkuveli Turo (Suikku), joka oli aikansa kova voittokone ja derbyvoittaja. Turo yhdistyy kilpahevosena sitä valmentaneeseen ja ohjastaneeseen Seppo Sarkolaan, mutta Liitiän perheellä oli näppinsä voimakkaasti mukana myös Turossa. Liitiät omistivat Turon sen aktiivisimpien kilpailuvuosien ajan yhdessä sen kasvattajan Pertti Taimin kanssa, ja myivät osuutensa vuonna 1993 Arvo ja Arto Rantaselle.
Kun Liitiää pyytää laittamaan veljeksiä paremmuusjärjestykseen, vastaus on hänelle lopulta helppo.
”Ensin tulee pitkä hiljaisuus, ja sitten sanon Teme. Se ei ollut hyvän näköinen eikä hyväravinen, mutta sen pää oli kultaa. Kun Turon puolikas myytiin, ei silloin ollut kahta sanaa, että Turo lähti ja Teme jäi.”
Liitiällä oli myös Temen ja Turon pikkusisko Tähti-Marina (Ilo-Tähti), joka oli myös hyvä hevonen 19 voitollaan. Tammalinja jatkuu Liitiän tallissa edelleen, jatkajana kuusivuotias Mansikka (A.T. Eko). Sekä Mansikka että Piian Helmi ovat Liitiälle monesta kohdasta tuttuja sukuja, sillä hän on valmentanut monia sukutaulun hevosista.
”Kamppurin Hannu sanoi koelähdön jälkeen, että tällä Antero pärjätään.”
Tallin neljäs hevonen on viisivuotias Nevan Keisarin (Costello), joka on Father’s Priden ohella ainoa kilpaillut. Sillä on yhteensä kuusi starttia, joista viisi ensimmäistä Tero Mäenpään valmennuksessa ja viimeisin Antero Liitiän omalta listalta.
”Se ei ollut startissa niin hyvä kuin oli ollut kotona siihen asti. Se kengitettiin pari päivää ennen starttia, ja olisiko se sitten vaikuttanut”, Liitiä kertoo. ”Mäenpään Tero sanoi, että Nevan Keisari on ikäluokkahevonen, mutta ikäkaudet menivät ja iltaravit tulivat. Katsotaan mitä saadaan aikaan, mutta kyllä se mun mielestäni on hyvä hevonen kuitenkin.”
Samantapaiset ajatukset koskevat myös Father’s Pridea.
”Sillä on ollut monenlaista epäonnea, mutta hyvän oloinen hevonen se on”, Liitiä kehaisee.
”Olen aina sanonut, että hevonen tarvitsee 15 lähtöä ennen kuin tiedetään mikä se on. Ensimmäisessä startissa Seinäjoella tämä vähän taipui lopussa, mutta ei kuski sitä sielläkään moittinut, hevonen ei vaan ollut saanut pitoa pöpperöisellä radalla.”
Father’s Pride oli pelattu Seinäjoella suosikiksi kertoimella 2,6, mikä yllätti Liitiää, vaikka hevosella olikin alla hyvä koelähtö.
”Kamppurin Hannu sanoi koelähdön jälkeen, että tällä Antero pärjätään, eikä Kamppuri ole yleensä kovimpia kehumaan.”
”Minulla ei ollut mitään ajatustakaan hevosista ennen kuin löysin Irman.”
Vaikka Liitiä muistetaan etenkin suomenhevosistaan, tallissa on ollut myös hyviä lämminverisiä. Niistä parhaana Antero Liitiä pitää 21 voittoa juossutta ja lähes 300 000 markkaa ansainnutta Sus Lobellia.
Myös Liitiän ensimmäinen hevonen oli lämminverinen.
”Lähdettiin Pertti Taimin kanssa ostamaan autoa, mutta päädyttiinkin Sarkolan Sepon tallille, ja sieltä löytyi Gisella Fox. Siitä se lähti.”
Liitiä muistelee hevosia olleen enimmillään 27. Hevoset tulivat hänen elämäänsä alun perin Irma Liitiän kautta.
”Minulla ei ollut mitään ajatustakaan hevosista ennen kuin löysin Irman. Hänen isänsä sitten joskus sanoi, että hän piti kahdeksan vuotta hevosta Irman takia, ja siitä tuli jonkinlainen kimmoke. Nyt voin sanoa, että jos isänsä piti kahdeksan vuotta, minä olen pitänyt neljäkymmentä vuotta.”
Liitiä korostaa olleensa hevostaipaleensa alku-uralla aivan täysi ummikko.
”Minä pelkäsin hevosia niin pirusti enkä osannut valjastaakaan, mutta ajoin kuitenkin. Mulla on urheiluveri taustalla, ja jotenkin se kipinä vaan syttyi. Eihän sen hienompaa olekaan, kun hevosella ajelee.”