Hevosenomistajien Mitja Nummenmaa ravien rahoituksesta: neljä miljoonaa leikkausten kipuraja
Hevostalouden rahoitusta ollaan leikkaamassa ensi vuodelle. Mitja Nummenmaa konkretisoi mahdollisten leikkausten vaikutuksia.Tilaajalle
Hevosenomistajayhdistyksen toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa tuntee ravialan talouskuviot. Kuva: Ville ToivonenHevostalouden edistämisen tukirahoitukseen on tulossa ensi vuonna merkittävä leikkaus. Kun tuki on tänä vuonna ollut reilut 39 miljoonaa euroa, valtion budjettiesityksessä ensi vuodelle alan rahoitusta ollaan leikkaamassa 8,5 miljoonalla eurolla 30,7 miljoonaan euroon. Prosentteina leikkaus olisi 22.
Sekä maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) että raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Minna Mäenpää vakuuttivat viime viikolla MT:lle, että mahdollisuuksia leikkauksen pienentämiseksi selvitetään edelleen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole halunnut avata, mistä neuvotteluissa varsinaisesti on kysymys.
Hevosalalla odotetaan lopullisia leikkauslukuja kuumeisesti. Ensi vuoden toimintaa pitäisi päästä paaluttamaan, mutta suunnitelmat ovat levällään, kun rahoituksen tasosta ei ole lopullista tietoa.
”Rahoitus on aika oleellinen osa tätä prosessia. Ennen kuin tiedetään lopullisia summia, kaikki on pitkälti arvailua”, muistuttaa Suomen Hevosenomistajien Keskusliitto SHKL:n toiminnanjohtaja Mitja Nummenmaa.
Parikymmentä vuotta hevosenomistajayhdistystä vetänyt Nummenmaa tuntee alan talousluvut perusteellisesti. Hän vaikuttaa myös Suomen Hippoksen kilpailuvaliokunnassa ja on Hippoksen valtuuskunnan varajäsen.
Tarkkoja leikkauslukuja ei ole tiedossa, mutta Nummenmaa on esitellyt SHKL:n hallitukselle omia skenaariolaskelmiaan. Hän painottaa olevansa edessä olevista leikkauksista erittäin huolestunut.
”Jokainen leikattu euro vaikuttaa, kun kustannukset nousevat samanaikaisesti. Hevosenomistajien määrä on tippunut vuodesta 2011 alkaen viisi prosenttia vuodessa, ja kaikki leikkaukset varmasti jyrkentävät omistajien määrän laskua”, Nummenmaa pohjustaa.
”Jos mennään neljän miljoonan leikkauksista kohti kuutta miljoonaa, niin alkaa näyttää jo pahalta.”
Hänen laskelmissaan leikkausten kipuraja on noin neljä miljoonaa euroa.
”Suurin piirtein sen suuruusluokan leikkaukset voitaisiin ratkaista väliaikaisilla toimenpiteillä niin, että leikkaukset eivät vielä ihan hirvittävästi näkyisi missään kohdassa. Se kuitenkin tarkoittaisi ravipäivien vähentämisen lisäksi esimerkiksi sitä, että raviratojen investointituet jäädytettäisiin kokonaan, eivätkä sellaiset ole kestäviä ratkaisuja”, Nummenmaa muistuttaa.
”Mutta jos mennään neljän miljoonan leikkauksista kohti kuutta miljoonaa, niin alkaa näyttää jo pahalta. Puhumattakaan siitä, jos leikkaus onkin kahdeksan tai kymmenen miljoonaa.”
Vaihtoehtoja mistä leikata on rajallisesti. Hevostalouden edistämisen tuet maksetaan palkintotukina, raviratojen toimintatukina, hevosten kasvatustukena, Suomen Hippoksen erityisavustuksena, hevosjalostusliittojen yleisavustuksina sekä Suomen Ratsastajainliiton erityisavustuksena.
Ylivoimaisesti suurimmat momentit ovat maakuntaratojen palkintotuet (21,2 miljoonaa) ja maakuntaratojen toimintatuet (9,9 miljoonaa). Kun mukaan lasketaan kesäratojen palkintotuki, yhteensä palkintotukea maksetaan noin 22,5 miljoonaa euroa.
”Kun joka tapauksessa puhutaan miljoonien leikkauksista, jokainen varmasti ymmärtää, että pelkästään palkinnoista ei voida leikata. Jos nyt esillä ollut 8,5 miljoonan leikkaaminen on lopullinen luku, pelkästään palkinnoista leikattuna se tarkoittaisi lähes 40 prosentin pudotusta palkintotukiin”, Nummenmaa laskee.
Nummenmaa haarukoi, että ratojen investointitukien jäädytyksestä ja esimerkiksi Hippoksen rahoituksesta leikkaamalla voitaisiin saada aivan maksimissaan noin parin miljoonan euron säästöt.
”Siis aivan maksimissaan, ja jos Hippoksen rahoista oikein kovasti leikataan, täytyy myös arvioida mitkä kaikki tehtävät Hippokselle kuuluvat. Joka tapauksessa kaikki loppu on otettava raviradoilta ja palkinnoista”, hän painottaa.
”Oleellinen asia on, puututaanko rakenteisiin ja jos puututaan niin millä tavalla.”
Edessä on väistämättä ravipäivien vähentämistä. Kun ravipäiviä vähennetään, säästöjä tulee sekä palkinnoissa että toimintakuluissa.
”Jos pidetään päivien määrää korkealla, mahdollistetaan kilpailemista ja harrastamista laajemmin, mutta palkinnot tippuvat. Jos päiviä taas vähennetään, kilpailumahdollisuudet vähenevät, mutta palkintotaso per lähtö on korkeampi”, Nummenmaa summaa.
Mikäli palkinnoista joudutaan leikkaamaan useita miljoonia euroja, se tulee väistämättä näkymään ravialan arjessa.
”Esimerkiksi 25 kilpailupäivää vähentämällä palkinnoissa säästetään vasta noin puoli miljoonaa.”
Ravien palkintopotista noin 6,5 miljoonaa euroa maksetaan lisätuetuissa lähdöissä, joita ovat suurkilpailujen lisäksi muun muassa 75-finaalilähdöt. Loppuosa palkinnoista jaetaan normaaliprofiilin raveissa.
”Jos lisätuesta säästettäisiin vajaat kymmenen prosenttia, se olisi taas noin puoli miljoonaa. Ei miljoonien säästöjä löydy mistään helposti”, Nummenmaa painottaa.
Kun ravipäiviä vähennetään, arvioitavaksi varmasti tulee myös osan raviradoista asema. Suomessa on 19 maakuntaravirataa, joista valtaosa ajaa kilpaa ympäri vuoden.
”Oleellinen asia on, puututaanko rakenteisiin ja jos puututaan niin millä tavalla”, Mitja Nummenmaa kuvailee.
”Leikataanko ratojen toimintatukia tasaisesti kaikilta, leikataanko toimintatukia joiltakin enemmän kuin muilta vai leikataanko radoilta ollenkaan, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että kilpailupäivien määrää ei leikattaisi. Näistä asioista puhuttaessa on valtava ero siinä, leikataanko kahdeksan vai vaikka neljä miljoonaa.”
Leikkauksista päätettäessä Hippoksen hallitus tulee tekemään esityksen valtuuskunnalle.
”On leikkaustaso mikä tahansa, tehtävä ei tule olemaan helppo. Ei kenelläkään ole oikeita vastauksia siihen, mistä leikkaamalla vahinkoa tulee kaikkein vähiten.”
- Osaston luetuimmat
