Readly Expressin selästä ohitusyritykseensä iskenyt ranskalaishirmu Bold Eagle kävi Vincennesin maalisuoralla jo edelläkin, mutta Readly Express taisteli lopulta varmaan voittoon. Kuva: Anu Leppänen
Timo Nurmoksen nälkä ei loppunut Prix d’Ameriquen voittoon: ”Parempi varmaan, että ei ymmärräkään miten suuri saavutus se oli”
Timo Nurmos on aniharvoja suomalaisia, jotka tietävät miltä Prix d’Ameriquen voittaminen tuntuu. Nurmos kertoo värikkäät muistonsa menneistä Prix d’Ameriqueista sekä ajatuksensa tämän vuoden kisasta.Tilaajalle
Timo Nurmos toi sinivalkolipun Prix d’Ameriquen seremonioihin vuonna 2008. Björn Goop oli Readly Expressin ohjastaja. Kuva: Anu LeppänenRavimaailman katseet ovat tänä viikonloppuna tiiviisti Pariisin Vincennesissä. Sunnuntaina ravataan maailman arvostetuimpiin ravikisoihin kuuluva Prix d’Amerique.
Suomalaishevoset eivät ole koskaan voittaneet klassikkokisaa, mutta muuten suomalaismenestystä on tullut. Suomalaislähtöisistä valmentajista Prix d’Ameriquen ovat voittaneet Jori Turja italialaisen Varennen valmentajana vuosina 2001 ja 2002 sekä Timo Nurmos ruotsalaisen Readly Expressin valmentajana vuonna 2018.
Readly Expressin voitto on ruotsalaisravureiden viimeisin täysosuma Prix d’Ameriquesta. Sen jälkeen voitto on joka vuosi jäänyt Ranskaan.
Readly Expressin voiton ohjasti ruotsalainen Björn Goop. Kisan maalisuoralla Readly Express kävi ikimuistoisen taistelun ranskalaisjätti Bold Eaglen kanssa. Readly Express näytti maalisuoralla olevan jo alakynnessä, mutta käänsi kisan vielä uudestaan edukseen.
”Rata on tarkoituksella tehty aika vaikeaksi. Yleensä Vincennesissä paras hevonen voittaa.”
Timo Nurmos kuvailee Prix d’Ameriquen voiton merkitystä itselleen tutun rauhalliseen tapaansa.
”Tunnepuolella joku on voinut olla isompikin voitto, mutta jos yleisesti ajatellaan, niin onhan Prix d’Amerique varmasti suurin kisa, joka ollaan voitettu. Onhan se maailman arvostetuimpia kisoja ja varmaan vaikein lähtö voittaa”, Nurmos aloittaa.
”Jo kisaan mukaan pääseminen on vaikeaa, ja Prix d’Ameriqueen osallistuminenhan on monelle elämän täyttymys. Puhumattakaan siitä, että siellä vielä pärjää. Ei sitä varmaan vielä itsekään ymmärrä. Parempi varmaan, että ei ymmärräkään miten suuri saavutus se oli. Nyt jaksaa painaa töitä ja tavoitella uusia lähtöjä. Jos ymmärtäisi miten iso voitto se oli, varmaan jäisi vaan haihattelemaan sitä muistellen.”
Prix d’Ameriquen ykköspalkinto on 450 000 euroa. Kisa ajetaan 2700 metrin matkalla Pariisin Vincennesin isolla radalla.
Timo Nurmos muistuttaa, että Vincennesissä kilpailemisessa on monenlaisia erikoisuuksia.
”Rata on tarkoituksella tehty aika vaikeaksi. Yleensä Vincennesissä paras hevonen voittaa, puhutaan sitten Ameriquesta tai muista lähdöistä”, Nurmos painottaa.
”Siellä kilpailemisessa on hirveän paljon muuttujia, ja etenkin Ameriquessa hevosen täytyy olla sekä vahva että nopea. Vincennesin isolla radalla pitää muutenkin selvittää kaikenlaisia karikoita. Ensimmäinen kaarre on siellä aika tiukka, ja matkalla mennään ylämäkeen ja alamäkeen.”
Tänä vuonna Timo Nurmos pitää kisaa etukäteen varsin tasaisena.
”Tosin siltä se on voinut näyttää monena muunakin vuonna, mutta kyllä Ameriquessa yleensä paras ja parhaat erottuvat lopulta aika selvästi”, hän puntaroi.
”Nyt ei kuitenkaan näyttäisi olevan yhtään ylikylän hevosta. Juoksunkulku ja päivän kunto ratkaisevat, kun kovimmat sankarit eivät ole viivalla.”
Nurmos viittaa kovimmilla sankareilla kahden viime vuoden voittajaan Idao de Tillardiin sekä Jushua Treehen. Molemmilta jää talvimeetingin pääkisa väliin ongelmien takia.
Ranskalaisista meritoitunein on viime vuoden Elitloppet-voittaja, kymmenvuotias Go On Boy. Timo Nurmos kuitenkin suhtautuu siihen pienellä varauksella.
”Go On Boy oli viime vuonna loukkaantuneena ja kai kipeänä nyt talvella. Kuinka hyvin sitä on päästy viimeistelemään Ameriqueen”, hän pohtii. ”Varmaan se on suosikki, mutta ei tilanne optimaalinen ole, kun takana on loukkaantumista ja tautia.”
Ruotsalaisia Prix d’Ameriquessa on neljä. Daniel Redénin tallista mukana ovat Epic Kronos ja Francesco Zet, Daniel Wäjersteniltä Bullet The Bluesky ja Fredrik Wallinilta Immortal Doc.
Ruotsin ykköstasolla on ainakin Prix d’Ameriquen perusteella käynnissä sukupolvenvaihdos. Kahdeksanvuotias Francesco Zet on Ruotsin kisojen kestomenestyjiä. Kuusivuotiaat Epic Kronos ja Immortal Doc sekä vasta viisivuotias Bullet The Bluesky ovat tällä tasolla tuoreempia nimiä.
”Varmaan Epic Kronos on noista kovin kortti”, Timo Nurmos olettaa.
”Se on näyttänyt toimivansa Vincennesissä hyvin ja voitti siellä joulukuussa hyvällä tyylillä. Francesco Zet on iso kysymysmerkki. Sehän ei ole ainakaan tähän asti toiminut Vincennesin radalla oikein hyvin, ja nyt se on ensimmäistä kertaa ranskalaisessa volttisysteemissä.”
Bullet The Blueskyn Nurmos olettaa tässä vaiheessa hakevan ensisijaisesti kokemusta ja kovuutta Amerique-tason kisasta.
”Eiköhän sillä ajeta aika nätisti”, hän arvelee.
”Immortal Doc on ollut joka kerta tosi hyvä Ranskassa, mutta silläkin pitää kaiken mennä nappiin. Viime kisassa sillä meni alku vähän pieleen, eikä sellaiseen ole nyt varaa. Ei sillä eikä kenelläkään muullakaan.”
”Ei treeneissä voida kokeilla miten hevonen reagoi, kun ympärillä on 17 muuta hevosta, kärryt kolisevat yhteen ja kuskit huutavat.”
Ranskalainen volttisysteemi on hyvin erilainen kuin Pohjoismaissa. Ranskassa hevoset ovat lähtöhetkeä odottaessaan yhdessä sumpussa ja jokainen valjakko ottaa sen paikan minkä saa.
Esimerkiksi Francesco Zetille ranskalainen volttisysteemi on ollut aiemmin hyvin haastava. Timo Nurmos korostaa lähtötavan sopivuuden hevoselle selviävän vain kokeilemalla.
”Tietysti treeneissä yritetään harjoitella voltista vasemmalle kääntymistä ja muuta. Mutta ei treeneissä voida kokeilla miten hevonen reagoi, kun ympärillä on 17 muuta hevosta, kärryt kolisevat yhteen ja kuskit huutavat”, Nurmos nauraa.
Timo Nurmos painottaa, että hän pitää ranskalaisesta volttijärjestelmästä.
”Pohjoismaissa arpaonni ratkaisee monesti todella paljon, ja jos hevosella on vaikka uran alussa huonoa arpaonnea, se voi vaikuttaa koko hevosen uraan ja kehitykseen. Ranskassa ei ole sellaisia ongelmia, kunhan vaan on kuski, joka osaa siellä lähteä.”
”Ranskassa kilpailemisessa on myös tiettyä glamouria.”
Torniolaislähtöinen Timo Nurmos on vaikuttanut Ruotsissa vuosituhannen vaihteesta alkaen. Nurmoksen hevoset ovat vuosien varrella kilpailleet Ranskassa puolisäännöllisesti.
”Siellä kilpailemisessa on monta mukavaa puolta. Tietysti jo ilmasto on yksi tekijä, kun ei tarvitse miettiä hokkikenkiä tai kenkäpakkoa, vaan olosuhteet ovat stabiilit”, hän toteaa.
”Ranskassa kilpailemisessa on myös tiettyä glamouria. Tunnelma on vähän erilainen, ja ihmiset pukeutuvat tavallisiinkin raveihin vähän paremmin kuin Pohjoismaissa, vähän kuin laukkakisoissa.”
Nurmos tutustui Ranskan ravien pukukoodiin jo 1990-luvun puolivälin aikoihin, kun hän oli yksi Suomen ykkösravurin Houston Laukon osaomistajista. Pekka Yli-Houhalan valmentama Houston Laukko oli mukana Prix d’Ameriquessa kolmesti.
”Omistajien tiloihin päästäkseen piti olla kravatti kaulassa, ja eihän minulla sellaista ensimmäisellä kerralla ollut. Kavereilla oli, mutta eihän kenelläkään ylimääräistä kravattia raveissa mukana ollut. Onneksi radalla oli sentään myyntipiste, josta kravatin sai ostettua”, Nurmos muistelee.
66-vuotias Timo Nurmos on ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista vuosikymmeniä kestäneen raviuransa aikana. Kuva: Ville ToivonenKravattikaupoille päätyessään Nurmos ei kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa Prix d’Ameriquessa. Myös hänen ensimmäisestä visiitistään suurkisassa ja Pariisissa ylipäätään on värikkäät muistot.
”En muista vuotta, mutta olin Lontoossa kielikurssilla ja lensin sieltä Pariisiin raveihin”, Nurmos kertaa.
Reissuseuranaan Nurmoksella oli hänen vanha ystävänsä John Cederberg, joka asui tuohon aikaan Lontoossa. Nurmoksen matkaan kuitenkin tuli mutkia jo ennen hänen pääsyään Heathrow’n lentokentälle.
”Oli Johnin kanssa sovittu, että tavataan lentokentällä, mutta minun metrolinjallani oli joku onnettomuus ja myöhästyin siltä illan viimeiseltä lennolta”, hän muistelee.
Matkakumppani Cederberg meni alkuperäisellä lennolla. Hän oli kuitenkin jo saanut vaihdettua Nurmokselle paikan seuraavan aamun koneeseen, jota Nurmos odotti lentokentällä yön yli.
”Tutustuin pariin bangladeshiläiseen pankkimieheen, jotka myös olivat yötä lentokentällä. Sovimme vahtivuorot niin, että olimme yksi kerrallaan hereillä vartiossa ja kaksi muuta sai nukkua”, Nurmos kertoo.
”Seuraavana aamuna lensin Pariisiin ja nousin metrosta suoraan Champs-Élyséelle. Siinä tuli Pariisin melut ja hajut kerralla tutuiksi. Iltapäivällä menin raveihin ja löysin Johnin, jolla oli korissa viiniä ja patonkia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
