
Vermon ravirata on ollut keskeinen osa Riikka Neuvosen elämää jo 90-luvulta lähtien. Savitaipaleelta kotoisin oleva Neuvonen siirtyi Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle jo yli 30 vuotta sitten hevosalan töihin. Ura hevosenhoitajana oli kuitenkin alkanut 90-luvun alussa Lappeenrannan raviradan ratatallia pitäneen Lauri Turusen palveluksessa.
”Ensimmäinen työpaikka Vermossa oli Antti Serkamon tallilla. Serkamon organisoitua uudestaan toimintaansa siirryin Ari Hartikaisen ratatallille töihin. Ari Moilanen oli muuten kanssani samaan aikaan hommissa. Hänhän oli juuri palannut Hollannin keikalta, jossa heillä oli se yhteistalli”, kertaa Riikka Neuvonen Vermon uransa alkuaikaa.
Kokeneen hevosenhoitajan kanssa puhuessa tulee selväksi useaan otteeseen, että hän edustaa hyvässä mielessä vanhan linjan hevosenhoitajia. Neuvonen sai ensikosketuksensa raviurheiluun mummolasta, jossa hänen enonsa valmensivat ravihevosia.
”En minä oikeastaan koskaan käynyt vaikkapa ratsastuskoulussa ratsastamassa. Vietin todella paljon aikaa isovanhempieni kotipaikalla. Siellä ajoin hevosilla jo aika pienestä pitäen. Hevosten kanssa työskentely kiehtoi minua jo nuoresta pitäen.”
”Sielläkin tuli selvittyä oma-aloitteellisuudella ilman ranskan kielen taitoa.”
Pelkkiä hevosalan töitä Neuvonen ei ole kuitenkaan työuransa aikana tehnyt. Lopetettuaan Ari Hartikaisella 90-luvun puolen välin jälkeen, hän oli useamman vuoden päiväkodissa töissä. Hevoset vetivät kuitenkin puoleensa. Pekka Korven houkuttelemana Neuvonen jäi virkavapaalle päiväkodista.
”Pekka oli ostanut 90-luvun lopulla Italian varsahuutokaupasta useamman Italiassa syntyneen varsan yhdessä belgialaisen Stoeterij Merettin taustalla olleen Jean Claesin kanssa. Pekka etsi hevosenhoitajaa, joka lähtisi niiden kanssa Italiaan. Se tuntui todella houkuttelevalle idealle. Silloin Italiassa ollut Heikki Korpi vastasi hevosten valmennuksesta.”
Neuvonen vietti Italiassa pari vuotta ennen Suomeen paluutaan. Hän painottaa Italiassa vietetyn ajan olleen monessakin mielessä opettavaista ja antoisaa.
”Pidämme monien Italiassa tapaamieni ihmisten kanssa vieläkin yhteyttä. Ulkomailla vietetty aika kasvattaa ihmisenä aina. Olin myös Classico Merettin viimeisellä Ranskan reissulla hoitajana Grosboisissa. Sielläkin tuli selvittyä oma-aloitteellisuudella ilman ranskan kielen taitoa.”

Italian vuosien jälkeen Riikka Neuvonen palasi vielä joksikin aikaa päiväkotiin töihin. Vuodesta 2003 lähtien Neuvosen työpaikkana on ollut kuitenkin Pekka Korven Vermon talli. Kuluvana vuonna 20-vuotisjuhlia Korven Vermon yksikössä viettäneen Neuvosen aika Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän valmentajan palveluksessa tulee päätökseen. Suurta dramatiikkaa työsuhteen päättymiseen ei löydy.
”Olen 52-vuotias, ja eikö melkein 30 vuoden työrupeama hevosenhoitajana ole aika hyvä saavutus. Viihdyn todella hyvin töissä, mutta jollakin tapaa haluan erotella vapaa-ajan ja työn välisen suhteen nykyistä paremmin.”
Pekka Korven Vermon tallilla on ollut viime vuosina pääasiassa varsoja. Vaikka valmentaja itse on käynyt vähintään kaksi kertaa viikossa ajamassa ratatallilla asuvia varsoja, on Neuvosella ollut iso rooli tallin arjen pyörittämisessä.
”Eihän hevosten kanssa työskennellessä voi laskea työtunteja. Useasti hevosten ongelmat seuraavat kotiin, ja mikäli jokin hevosista sairastaa olen minä ollut useimmiten tallilla paikan päällä niin kauan kuin tilanne vaatii. Hevosten hyvinvointi on kaiken perusta, mutta samalla pitää myös miettiä omaa jaksamistaan.”
”Nykyisin varsojen opettaminen on paljon helpompaa.”
Pitkän työuran aikana Riikka Neuvonen on saanut läheltä seurata hevosenhoitajan aseman muuttumista myönteisempään suuntaan. Vuoden hevosenhoitajaksi 2015 ravigaalassa valittu Neuvonen iloitsee hoitajan roolin korostamista eri asia yhteyksissä.
”Nykyään hevosenhoitajat huomioidaan todella hienosti eri medioissa eikä aina edes menestyksen myötä, vaan jo ihan yleisellä tasolla.”
Työvoimapula ei ole ainoastaan suomalaisten ravitallien ongelma, vaan paremman palkkatason Ruotsissakin on jatkuvasti paljon avoimia hevosenhoitajanpaikkoja. Neuvosta muuttunut työvoimatilanne ei yllätä. Samalla hän painottaa ymmärtävänsä nuorempien ikäluokkien edustajia.
”Vaikka alan palkkaus on parantunut takavuosista, saa samansuuruisen palkan vähemmillä työtunneilla jonkin muun alan töistä. Minusta on muutenkin hyvä, että nuoret ovat valveutuneempia oikeuksistaan töiden suhteen. Ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että hevosala on oivallinen paikka oppia oikeanlainen työmoraali. Sillä pärjää myöhemmissäkin työpaikoissa pitkälle.”
Vaikka pitkä hevosenhoitaja ura tulee päätökseen vuoden vaihteessa, pysyvät hevoset ja raviurheilu edelleen suuressa roolissa Neuvosen elämässä. Hän palaa vuodenvaihteessa takaisin päiväkotilasten pariin. Työ on kuitenkin keikkaluonteista, ja se jättää Neuvoselle mahdollisuuden tehdä myös hevosalan töitä tarpeen mukaan.
”Tällaisella järjestelyllä pystyn rytmittämään arkeni hyvin. Fysiikallekin tekee hyvää käydä välillä Vermossa tekemässä viikonlopputuurauksia.”
Hevosenhoitajan työn ohella Neuvonen on nähnyt työssään myös varsojen opettamisen muutoksen vuosien saatossa. Suurin muutos on ollut varsojen käsittelyn lisääntyminen heti varsojen elämän alkuvaiheesta.
”Olen periaatteessa koko Vermossa olo ajan ollut tekemisissä varsojen kanssa. Nykyisin varsojen opettaminen on paljon helpompaa. Niitä käsitellään selkeästi enemmän kuin aiemmin. Se helpottaa todella paljon opetuksen aloittamista.”

Varsojen myöhemmän uran seuraaminen on Neuvosen mukaan todella antoisaa. Hän on opettanut raviaakkoset muun muassa Corazon Combolle sekä Mascate Matchille. Viime vuoden työparina Vermossa on ollut Ilkka Korpi, jonka ammattimainen ote varsoihin saa työparilta kiitosta.
”Ilkalla on todella rautaiset hermot varsojen kanssa toimiseen. On minulla ollut toki joitakin menestyneitä kilpahevosiakin passeina kuten Will Be Fever ja Free Me. Nuorten hevoset lähdöt ovat ylipäätään mielenkiintoisia seurata. Kuinka voimasuhteet vaihtelevat kauden aikana.
Neuvonen on juurtunut pääkaupunkiseudulle. Vaikka työt Vermossa loppuvat, ei muutto takaisin synnyinseudulle ole suunnitelmissa.
”Olen koko työurani ajan pyrkinyt olemaan aktiivinen kulttuurin ja liikunnan suhteen. Helsingissä on todella hyvä teatteri- ja elokuvatarjonta. Kaikki minun tuttavani ovat lähestulkoon raviurheilun parista. Kyllä eteläisessä Suomessa pysyminen on itsestään selvyys.”