Tuire Kaimio korostaa, että hevonen pitää totuttaa uusiin asioihin

Hevosen − kuten minkä tahansa olennon – laadukas kouluttaminen on mahdollista aloittaa vain silloin kun yksilö on rento.

Eläinten kouluttaja Tuire Kaimio toteaa seuranneensa viimeaikaisia hevosmaailman koulutuskohuja ja olevansa sitä mieltä, että hevosten kaltoinkohtelu millään tavalla ei ole sallittua. Omalla toiminnallaan hän kertoo pyrkivänsä auttamaan ihmisiä toimimaan paremmin eläinten kanssa.

Seuraavan kahden tunnin aikana hän antaa verkkoluennollaan helposti ymmärrettäviä, käytännönläheisiä neuvoja, joilla jokainen hevosten kanssa toimiva pystyy kouluttamaan hevosta luottavaisena eri tilanteisiin ja asioihin.

Kaimion mukaan on tärkeää tietää, mihin ja mitä varten hevosta kouluttaa. Mitä ollaan oikeasti tavoittelemassa? Mikä on optimaalinen tavoite?

Ennen kuin hevoselle aletaan opettaa yhtään mitään, on hänen mukaansa eläimen levollisuuden lisäksi välttämätöntä, että se suhtautuu rennosti kehonsa koskemiseen ja on tottunut koulutuspaikkaan sekä mahdollisesti sille uusiin varusteisiin. Oleellista on myös, että hevonen on sillä tavalla terve, että suunnitteilla olevaa koulutusta voidaan sille tehdä.

”Etukäteen pitää myös tietää, onko hevosella vakavia käytösongelmia. On aina reilua kertoa etukäteen kouluttajalle, eläinlääkärille, kengittäjälle tai muille hevosta käsitteleville, mikäli ongelmia on ollut.”

Kaimio vinkkaa, että usein kannattaa pyytää joku avuksi miettimään koulutussuunnitelmaa. Tilanteet, joita hevonen välttää, on hyvä haarukoida etukäteen. Tässä hänen mukaansa ovat hyödyksi käyttäytymisanalyysin menetelmät.

”Esimerkiksi lastaus voi sujua muualla hyvin, mutta kotona hevonen voi yhdistää ikävän asian esimerkiksi traileriin tai vaikka kirkonkelloon. Pitää tehdä analyysi tilanteesta ja miettiä, mitä ollaan opettamassa sekä mitä kaikkea hevosen käyttäytymiseen voi liittyä.”

Kuva: Minna Tallberg

Sitten kun hevosta opetetaan, pitää Kaimion mukaan muistaa, että kikkakolmoset eivät koskaan toimi.

”Jos hevosella on tilanteeseen liittyvää aiempaa oppimista, se pitää huomioida ja tarvittaessa korjata. Ei pitäisi koskaan toimia niin, että katsotaan vain mitä tapahtuu.”

Todellisesta koulutustilanteesta otettujen videoiden avulla Kaimio kertoo, miten hammasoperaatioon menossa ollut hevonen totutettiin etukäteen jälkihoidoksi määrättyyn suun huuhtelemiseen. Kaimio opettaa videolla hevosen positiivisen vahvisteen ja tehtävän muokkaamisen avulla asteittain sietämään letkua ja sieltä tulevaa vettä.

”Alkuun kun hevonen kääntää päätään ihmisen kädessä olevaa letkua kohti, antaa ihminen äänimerkin ja positiivisen vahvisteen, eli ruokapalkan. Tilannetta toistetaan, kunnes hevonen kääntää palkinnon saatuaan heti turpaa kohti letkua. Sen jälkeen edetään seuraavaan vaiheeseen: hevonen koskee letkua turvallaan ja saa siitä äänimerkin jälkeen palkkion.”

Tehtävää muokataan jokaista vaihetta toistaen niin, että hevonen ottaa lopulta letkun suuhunsa. Sen jälkeen ihminen alkaa ottaa pehmeästi hevosen päästä kiinni, ja hevosen tehtävänä on yhä ottaa letku suuhunsa. Viimeistelyksi laitetaan vesi valumaan letkusta ja opetetaan samat asiat vaiheittain, riittävällä toistojen määrällä.

”Tehtävän edetessä ruokapalkka tulee hevoselle vain siitä, että se ottaa päällä olevan vesiletkun suuhunsa. Lopulta opetetaan, että ihminen saa liikutella hevosen suussa olevaa letkua josta virtaa vettä ja vasta siitä hevonen saa ruokapalkan.”

Suhteellisen nopealla koulutuksella tilanteessa saatiin aikaan hevonen, joka antaa huuhdella suunsa letkulla vaikeuksitta. Kaimio toteaa, että ilman koulutusta tilanne olisi todennäköisesti hyvinkin pian johtanut siihen, että hevonen alkaisi vältellä epämiellyttävää toimenpidettä, koska siihen ei yhdisty mitään palkitsevaa. Silloin ollaan ongelmissa.

Kaimio kertoo, että tekemisen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi käyttäytymiseksi. Kun käyttäytymisestä seuraa jotain mukavaa, käyttäytymisen lisääntyminen on todennäköisintä. Ja jos seuraa jotain epämukavaa, hevonen alkaa vältellä käyttäytymistä, joka johti tilanteeseen.

”Tekemällä oppiminen antaa hevosellekin mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu, ja tämä puolestaan vaikuttaa sen hyvinvointiin.”

Esimerkkeinä monipuolisesta työstään Kaimio näyttää videoita muun muassa nuoren hevosen totuttamisesta ohjastuntumaan ja hirvinäyttelijän monivaiheisesta kouluttamisesta kävelemään juuri tiettyyn suuntaan ja nuolemaan lopuksi sinistä palloa. Koulutettavina eläinnäyttelijöinä hänellä on viime aikoina ollut myös kanoja.

Konkarikouluttaja painottaa positiivisen vahvisteen käyttämisen nyrkkisääntöä: saat juuri sitä käyttäytymistä, mitä eläin tekee juuri sillä hetkellä, kun äänimerkki tulee. Ajoittaminen, eli toivottu käytös, äänimerkki ja palkkio asettuvat noin sekunnin-kahden syklille, joten ihmisen pitää harjoitella asia, jotta lopputulos on onnistunut.

Omasta elämästään Kaimio kertoo muiston epäonnistuneesta koulutustilanteesta.

”Menin lapsena Saksassa kouluun osaamatta kieltä. Ensimmäisellä tunnilla oli musiikin teoriakoe. Olin varautunut opettelemalla yhden lauseen, ’Ich verstehe nichts’. Sanoin sen koepapereita jakaneelle opettajalle ja hän löi minua viivoittimella sormille. Se oli sinänsä avartava kokemus: rangaistus ei auta oppimisessa.”