Sukuposti-lehteä tilasi parhaimmillaan noin 70 henkilöä. Lehteä tehtiin vuoteen 2000 asti. Sukutietokanta perustettiin 2001. Kuva: Terhi Piispa-Helisten
Kahden miljoonan hevosen koti ‒ ”Ei vastaavaa taida olla missään”
Sukuharrastaja Terhi Piispa-Helistenin innostuksesta alkunsa saanut Sukuposti on kasvanut kansainvälisesti poikkeukselliseksi hevostieto-kokonaisuudeksi. Juttu on julkaistu alunperin MT Hevosten vuosikuvastossa helmikuussa.Tilaajalle
Terhi Piispa-Helisten rakkaan harrastuksensa äärellä. Sukuposti on kuulunut hänen elämäänsä jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kuva: Terhi Piispa-HelistenLähes kaikki suomalaiset hevosihmiset tietävät Sukupostin, mutta harva pysähtyy miettimään, millainen hevostiedon järkäle se todellisuudessa onkaan. Jos on tarve tarkistaa entuudestaan vieras hevonen tai tarkistaa, millaisia varusteita hankittavaksi harkitulla hevosella on kilpailuissa käytetty, moni suuntaa ensimmäisenä Sukupostiin.
Ja todella usein sukuposti.netistä myös löytyy vastaus. Hevostietokannassa on vuoden 2022 syyskuun lopulla yhteensä 2 342 310 hevosta tai ponia ja 610 904 kuvaa.
Lähes 2,3 miljoonan hevosen tietokanta on posketon, jos sitä vertaa vaikka Suomen nykyiseen hevoslukuun, joka on noin 75 000.
Ja kaikki tämä on syntynyt periaatteessa vapaaehtoistyönä.
”Keskusjärjestöjen tietokannat ovat tietysti erikseen, mutta en usko, että muita näin laajoja tietokantoja on tällaisella pohjalla”, Terhi Piispa-Helisten myöntää.
Piispa-Helisten korostaa joka käänteessä Sukupostin takana olevan iso joukko aktiivisia harrastajia, mutta hän on joka tapauksessa ollut Sukupostin alkuun pannut moottori ja myös sen kasvot.
Kaikki alkoi 1990-luvun puolivälissä, kun Terhi Piispa-Helisten (silloin vielä tyttönimellään Piispa) teininä innostui hevosten sukutauluista. Helsingin Malmilla asunut Piispa-Helisten oli perheen kesätukikohdassa Rantasalmella innostunut hevosista, joita oli sekä hänen serkullaan että muutaman kilometrin päässä toisella tallilla.
”Olin heppatyttö, ja rupesin tutkimaan hevosten sukutauluja. Siitä se lähti”, hän kertoo. ”Kun niitä rupesi harrastamaan, aika pian tietysti huomasi, miten valtava maailma se on.”
Sukutauluista oli kiinnostunut myös Piispan luokkakaveri Heli Honkanen, ja vuonna 1996 tuolloin 13-vuotias kaksikko alkoi tehdä omaa Sukuposti-lehteään. Tärkeänä innoittajana oli myös Hevoshullu-lehden Sukutauluseinä.
”Piti keksiä jotain sukuaiheista tekemistä, joten ruvettiin tekemään Helin kanssa lehteä. Äitini on rakennuspiirtäjä, joten kotona oli kopiokone, jolla lehteä tehtiin. Tilaajia taisi olla enimmillään noin 70”, Terhi Piispa-Helisten muistelee.
Lehteä tehtiin vuoteen 2000 asti, kunnes Sukuposti siirtyi nettiin. Vuonna 2001 perustettiin sukutietokanta.
”Irrallisten sukutaulujen kerääminen alkoi tuntua vähän hassulta, ja silloinen poikaystäväni sitten sanoi, että miksi näitä ei laitettaisi tietokantaan”, Piispa-Helisten kertoo.
Vuonna 2003 Terhi Piispa-Helisten perusti yrityksen muun muassa Sukupostin mainosmyyntiä varten. Keväällä 2021 Sukupostin taustaorganisaatioksi perustettiin Hevostietokanta ry, jonka puheenjohtaja hän on.
”Ajateltiin yhdistyksen olevan neutraalimpi toimija kuin yritys, ja tällä tavalla saatiin toiminta muutenkin organisoitua paremmin”, Piispa-Helisten kuvailee.
Sukupostin kantavana voimana ovat tietokannan ylläpitäjät eli supottajat, kuten heidän oma terminsä kuuluu.
”Ylläpito-oikeudet on yli sadalla, mutta aktiivisia supottajia on ehkä parikymmentä”, Piispa-Helisten arvioi.
Terhi Piispa-Helistenin mukaan ylläpitäjäjoukko on hyvin naispainotteista, vaikka mukana onkin myös muutama mies.
”Tyttöinä ollaan aloitettu ja naisina jatketaan”, hän nauraa.
”Ydinporukka on ollut mukana melkein alusta asti, ja uusia päivittäjiä on tullut turhan vähän. Ollaan sillä lailla vähän huonossa tilanteessa, että moni varmaan pitää Sukupostia niin hyvänä ja hienona, että olettavat siellä jo olevan kaikki hevoset.”
”Ylläpito-oikeudet on yli sadalla, mutta aktiivisia supottajia on ehkä parikymmentä.” Terhi Piispa-Helisten
Sukupostin rikkaus on, että samasta tietokannasta löytyy kaikenlaisia hevosia ja poneja rodusta ja käyttötarkoituksesta riippumatta.
”Siihenhän koko homma perustuu, että jokainen tekee sitä, mistä itse on kiinnostunut”, Piispa-Helisten kuvailee.
”Jokaisella supottajalla on omat kiinnostuksen kohteensa. Yksi päivittäjämme esimerkiksi innostui kovasti nordlandinhevosista eli lyngenhevosista, ja ilmeisesti ne kaikki löytyvät Sukupostista.”
Sukupostin tieto- ja hevosmäärä on paisunut reilun 20 vuoden aikana hurjasti alkuvuosiin nähden. Tietokanta on nykyisin aivan eri tavalla kattava kuin alkuaikoina, mutta on hyvä muistaa sekin, että vaikka Sukuposti ei ollut alkuun kovin kattava, se kuitenkin oli tarjolla. Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmä avattiin avoimeen käyttöön helmikuussa 2008, jolloin Sukuposti oli toiminut netissä jo lähes seitsemän vuotta.
”Nykyisin Sukupostissa on noin puolitoista miljoonaa sivulatausta kuukaudessa. Määrä on laskenut kovimmista ajoista jonkin verran. Heppa-järjestelmän avaaminen näkyi aikanaan selvästi”, Piispa-Helisten kertoo.
Sukupostin valtteina ovat kattavat sukutaulut ja erittäin laaja kuva-arkisto. Ajantasaisia kilpailutietoja Sukupostissa ei pystytä tarjoamaan.
”Pyrimme tietysti osoittamaan hevosen tason jollakin lailla. Pyrimme päivittämään tiedot ehkä pari kertaa vuodessa, mutta eihän meiltä ajankohtaisia kilpailutietoja tulla tarkistelemaan”, Piispa-Helisten kuvailee.
Sukupostilla ei ole rajapintaa esimerkiksi Heppa-järjestelmään, vaan kaikki tiedot tuodaan lähtökohtaisesti käsin.
”Excelin kautta pystyn kyllä pyöräyttämään meille esimerkiksi tietyn isäoriin jälkeläisten ennätykset ja voittosummat, mutta sekin vaatii oman käsityönsä. Tietokantaan ei tule mitään automaattisesti.”
Sukuposti on Terhi Piispa-Helistenille etenkin harrastus. Leipäpuuksi siitä ei ole. Kuva: Ville ToivonenKun tietokannassa on yli kaksi miljoonaa hevosta, äkkiä voi tuntua siellä olevan jo kaikki maailman hevoset. Ajatus naurattaa Terhi Piispa-Helisteniä, joka muistuttaa hevosmäärien mittasuhteista.
”Hevosia on joka puolella, ja kun mennään historiassa taaksepäin, määrä kertautuu koko ajan”, hän muistuttaa.
”Yritämme saada Sukupostiin kaikki kantakirjatut suomenhevoset, ja se on ihan valtava projekti. Tietokannassa on nyt vajaat 200 000 suomenhevosta, ja enimmillään suomenhevosia on ollut samaan aikaan 400 000.”
Kaikki helposti saatavilla olleet suomenhevoset ovat olleet Sukupostissa jo pitkään, ja uusien hevosten löytäminen ja lisääminen on hidasta käsityötä. Tietoja kaivetaan Hippostalon kellarista Hevosurheilumuseoon Ypäjälle siirretyistä Maataloushallituksen arkistoista.
”Teemme monesti erilaisia projekteja, eli otetaan vaikka tiettynä vuonna kantakirjatut suomenhevostammat, ja on tietysti palkitsevaa, kun joku sellainen projekti saadaan valmiiksi. Vanhoissa tiedoissa on sekin kiva puoli, että ne eivät muutu enää.”
”Oli käsittämättömän mielenkiintoista etsiä vanhoista hevosista aikalaiskertomuksia. Löytyi luonnekuvauksia ja muita, jotka olivat älyttömän kiinnostavia.” Terhi Piispa-Helisten
Vanhoista arkistoista saadaan monesti täydennyksiä tai täsmennyksiä puutteellisina tietokannoissa oleviin tietoihin.
”Kantakirjassa saattaa lukea emänä Vappu, mutta ei sen enempää. Arkistoista saattaa löytyä tieto, mistä Vapusta on kysymys, ja sitä kautta jonkun hevosen suku voidaan vaikka saada linkittymään nykypäivän sukuihin”, Piispa-Helisten kuvailee.
”Voi olla, että kukaan ei koskaan tee sillä tiedolla mitään, mutta ainakin se tieto on etsitty ja se on Sukupostista saatavissa, jos joku sen tiedon haluaa.”
Suomenhevosten vanhat taustatiedot ovat Piispa-Helistenin oman kiinnostuksen kohde. Hän on koostanut aiheesta kaksi kirjaa, suomenhevosen 110-vuotisjuhlavuonna 2017 ilmestyneen 110 kertomusta suomenhevosesta sekä sen vuotta myöhemmin ilmestyneen kakkososan.
”Oli käsittämättömän mielenkiintoista etsiä vanhoista hevosista aikalaiskertomuksia. Löytyi luonnekuvauksia ja muita, jotka olivat älyttömän kiinnostavia”, Piispa-Helisten hehkuttaa.
Sukuposti on ollut osa Piispa-Helistenin, 38, elämää reilusti yli puolet hänen elämästään.
”Koskaan en ole ollut kyllästynyt sukuihin tai Sukupostiin”, hän vakuuttaa. "Elämäntilanteet ja käytettävissä oleva aika vaihtelevat, mutta jos pystyisin, supottaisin kahdeksan tuntia päivässä. Jos joku maksaisi siitä, tekisin sitä varmasti päivätyökseni.”
Piispa-Helisten on upottanut Sukupostiin hurjan määrän aikaa, mutta elinkeinoksi siitä on hänen mukaansa ollut ”hyvin vähän”.
”Tietysti on toivonut, että se elättäisi, mutta ei se elätä. Se on harrastus, ja on kiva, jos siitäkin jotakin tuloja joskus saa. Ennen kaikkea se kuitenkin on ihana harrastus.”
Työkseen Piispa-Helisten tekee opettajien sijaisuuksia sekä yrityksensä kautta nettisivuja, kuvauskeikkoja ja graafista suunnittelua.
”Opiskelin aikanaan verkkoviestintää, mutta ne jäivät ja muutin maalle”, hän kertoo.
Terhin ja hänen opettajapuolisonsa Eero Helistenin koti on Terhin lapsuuden kesämaisemissa Rantasalmella. Aikanaan raviaiheisen irc-kanavan kautta kohdanneella pariskunnalla on 14- ja 10-vuotiaat lapset.
”Vähän on ollut sellainen olo, että pitäisikö lähteä opiskelemaan jotain, mutta millä ajalla”, Terhi Piispa-Helisten nauraa.
”Jos haluaa tehdä Sukupostin hommia, kuvauksia ja muita hommia, niin aika on jo valmiiksi kortilla. Ehkä sitten, kun lapset lähtevät pesästä.”
”Ensimmäiset kymmenen vuotta käytössä oli käytännössä alkuperäinen koodi, sitä vaan teippailtiin ja liimailtiin kasaan.” Terhi Piispa-Helisten
Mittava nettipalvelukokonaisuus on muodostunut Piispa-Helistenin harrastukseksi osittain sattumalta. Tietotekniikan kanssa toimimisen hän kuitenkin kertoo aina kokeneensa luontaiseksi.
”Isäni on järjestelmäasiantuntija, ja kotona on aina ollut tietokoneita. Olen lapsesta asti oppinut käyttämään ja asentamaankin niitä, eikä se ole tuntunut hankalalta”, hän kuvailee.
Sukupostin tekninen uudistaminen on taustayhdistyksen toiveissa, mutta isompi päivitys vaatii resursseja. Nyt käytössä on vuonna 2011 käyttöön otettu versio, jota Piispa-Helisten kutsuu Sukuposti 2.0:ksi.
”Ensimmäiset kymmenen vuotta käytössä oli käytännössä alkuperäinen koodi, sitä vaan teippailtiin ja liimailtiin kasaan.”
”Vuonna 2011 käyttöön otettu alusta on edelleen periaatteessa aika toimiva, mutta sitä ei ole kymmenen vuotta sitten tehty mobiililaitteille, ja senkin takia se alkaa olla päivityksen tarpeessa.”
Piispa-Helisten kaipaa parannusta myös hakuominaisuuksille.
”Nyt kaikkea tietoa ei saada omalle paikalleen niin hyvin, että se olisi hakukelpoista”, hän selvittää.
”Hakutoiminnot pitäisi saada sellaisiksi, että voisi hakea vaikka kaikki hevoset, joilla on Suikku neljännessä ja Vokker kolmannessa polvessa sukutaulussa. Tai hakea kaikki hevoset, joiden säären ympärysmitta on enintään sen ja sen verran ja sukutaulussa ei ole ollenkaan jotakin tiettyä oritta.”
Tuttu näky suomalaisista ravitapahtumista, etenkin suurkilpailuista: Terhi Piispa-Helisten valokuvaamassa hevosia. Kuva: Ville ToivonenSuuria teknisiä katastrofeja ei Sukupostin matkan varrelle ole Piispa-Helistenin mukaan osunut.
”Välillä on valunut hikikarpaloita ja on tutkittu, ovatko varmuuskopiot kunnossa. Mitään isoja katoamisia ei ole tapahtunut, eikä enää pitäisi tapahtuakaan”, hän kertoo. ”Vanhan palvelimen aikaan kävi joskus niin, että tila loppui kesken. Silloin piti käsin tyhjentää jo poistettuja kuvia, että saatiin uusia kuvia mahtumaan.”
Kuva-arkiston alkuvaihteisiin liittyy Piispa-Helistenin harmituksen aihe.
”Alun perin rajasimme kuvakoon, ja alkuaikojen kuvat ovat olemassa vain aika pienessä koossa. Nykyään kuvat tallennetaan tietokantaan isompina, vaikka ne näytetään sivulla pienemmässä koossa.”
Sukupostin kuva-arkisto on joka tapauksessa huima aarreaitta. 600 000 kuvan käyttäjälle ilmainen ja avoin kokonaisuus on kansainvälisestikin täysin poikkeuksellinen.
”Ei vastaavaa taida olla missään”, Piispa-Helisten olettaa.
Kuvagalleria täydentyy paitsi uusilla kuvilla, myös Sukupostin käyttöön lahjoitettujen vanhojen kuva-arkistojen ansiosta. Terhi Piispa-Helisten kertoo hänen kotonaan olevan tuhansia eri arkistoista tulleita kuvia odottamassa Sukupostiin päätymistä.
Suomalaiset hevosharrastajat on Sukupostin myötä totutettu niin hyvälle, että tietokannan poikkeuksellisuus meinaa unohtua. Kaikille ilmainen ja avoin tietokanta, josta löytyy 2,3 miljoonaa hevosta ja 600 000 kuvaa, kaikenlaisista hevosista ja poneista rodusta ja käyttötarkoituksesta riippumatta.
Melkoinen elämäntyö ja jälki harrastuksesta, joka on alkanut paperisten sukutaulujen keräämisestä.
”Meitä on iso porukka, ja kunnia kuuluu kaikille. Jokainen lisätty hevonen ja kuva on tärkeä.”
Terhi Piispa-Helisten tervehtimässä kimppahevostaan Aarian Esteriä. Kuva: Ville Toivonen- Osaston luetuimmat
