Kpedun Kaustisen toimipaikassa tarhoja on yhdistetty kujan avulla. Näin on pyritty lisäämään hevosten liikunnan määrää. Kuva: Elina Paavola
Tallikohut näyttivät, että ”näin on ennenkin tehty” ei riitä enää vastaukseksi: Tiedonjanoon hevosten hyvinvoinnista vastataan nyt alan oppilaitoksissa
Eläinten hyvinvointiin liittyvät aiheet kiinnostavat. Ajankohtaiseen tarpeeseen on vastattu hevosalan oppilaitoksissa.Tilaajalle
Hevosten hyvinvointiin liittyvä opetus on käytännönläheistä. Eläintenkouluttaja ja ratsastuksenohjaaja Anna Kilpeläinen (vasemmalla ylhäällä) on opettanut sekä Harjussa että Kpedussa. Vieressä ja alhaalla Harjun aktiivipihaton hevosia. Kuva: Elina Paavola, Sanne Katainen, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaHevosmaailman muutoksen voi aistia jo kisakatsomossa. Aiemmin yleisön huomio kiinnittyi paljolti siihen, miten nopeasti hevonen kisoissa juoksee tai miten hyvin hyppää.
Nyt rinnalle nousee yhä useammin toinen, polttava kysymys: Miten hevonen itse voi tehdessään tuon kaiken? Jos raippa viuhui, miksi se viuhui?
Nykyaika haastaa myös alan yrittäjiä: Talleilla tapahtuvista asioista voi tulla aiempaa herkemmin julkisia. Väline siihen löytyy jokaisen asiakkaan taskusta.
Nykyajan tarpeisiin on vastattu. Hevostalouden perustutkinnot uudistuivat muutama vuosi sitten. Samalla hevosten hyvinvointiin liittyvän opetuksen rooli kasvoi merkittävästi.
”Alan ammattilaisten pitää olla hevosen hyvinvoinnin korkeatasoisia osaajia”, kiteyttää toimipaikkapäällikkö Sirpa Puusaari Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä Kpedusta.
Enää ei riitä että opettaja kertoo, mitä pitää tehdä tai kuinka on ajateltu asioiden olevan. Eläinten parissa toimimisen on perustuttava tutkittuun tietoon, Puusaari painottaa.
”Tiedon lisääntyessä on myös kyettävä omaksumaan uusiakin toimintatapoja.”
Harjussa opetusta on muokannut aktiivipihatto. ”Se on selkeä ja merkittävä muutos hevosten hyvinvointiin. Olemme olleet kovin tyytyväisiä”, kuvailee Harjun Oppimiskeskuksen apulaisrehtori Terhi Nopanen.
Hyvinvointiin liittyvässä opetuksessa harjoitellaan esimerkiksi hevosen elekielen tunnistamista. Aktiivipihatossa hevosen lajityypillistä käytöstä on helpompi seurata.
Kpedun Kaustisella sijaitsevat tallit ovat perinteisempää mallia, mutta niihin on tehty uudistuksia hyvinvointia silmälläpitäen: karsinoiden väliseiniä on esimerkiksi madallettu ja väliin tehty seurusteluaukkoja hevosille.
Perinteisten, neliömäisten tarhojen sijaan tarhoissa on nykyisin käytäviä, joiden päissä olevat ruokintapisteet houkuttelevat hevosia liikkumaan.
Toinen hevostalouden perustutkinnon vahvempi uusi painotusalue on sosiaalisen median ja digitaalisten työkalujen käytössä.
”On tärkeää noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Työpaikalta ei voi kaikkea kuvata ja julkaista”, Nopanen toteaa.
Vanhan, perinteisten raviurheilun ja ratsastuksen rinnalle on Nopasen mukaan kehittymässä monipuolinen hevosalan palveluiden tarjonta.
Narunpyörittelijä, kukkahattu.
Kun puhutaan hevosen kouluttamisesta ja uusista menetelmistä, nousevat osalle mieleen myös toisenlaiset nimitykset.
Puusaari tunnistaa ilmiön. Ennakkoluuloja alan ihmisiltä on poistanut mahdollisuus soveltaa uutta tietoa käytännönläheisesti omaan tapaansa toimia.
”Olen itse ylpeä siitä, että meidän opettajamme ovat olleet niin rohkeita, että ovat lähteneet oppimaan ja toteuttamaan tätä asiaa.”
Uuden, tutkitun tiedon hyödyntäminen ei tarkoita, että vanhat menetelmät olisivat huonoja, Puusaari painottaa. Esimerkiksi ihan tavallinen ravivarsan koulutus on edelleen käypää.
”Suomessahan on opetettu varsoja tosi fiksusti ja hyvin.”
Kasvanut tieto hyvinvoinnista helpottaa oman toiminnan sanoittamista. Enää ei puhuta vain varsan opettamisesta. Ammattilainen osaa nykyisin kertoa, missä vaiheessa varsaa esimerkiksi totutetaan ja milloin käytetään vahvistetta.
Joskus ennakkoluuloisuus oppimiseen ja käyttäytymiseen liittyvää tutkimustietoa kohtaan ihmetyttää.
”Kun tulee uutta tietoa, vaikka hevosen ruokinnasta, kaikki haluavat tietää, miten hevosia voisi ruokkia entistä paremmin. Miksi se ei aiheuta samanlaista vastakkainasettelua?”, Puusaari kysyy.
Vasta kun tietoa aiheeseen liittyen on liian vähän, on kyse pikemminkin kukkahattutätipuheesta.
Hevosalan koulutuksen valtti ei ole vain alaan liittyvän ammattitaidon kehittäminen, Puusaari muistuttaa.
”On iso määrä asioita, mitä nuoren pitää oppia ja omaksua. Itsestään ja eläimistä huolehtimista, sosiaalisia taitoja sekä työhön liittyviä taitoja kuten palautteen antamista. Sellaista kokonaistavaltaista oman elämänsä vastuunkantoa.”
- Osaston luetuimmat
